Kävin tänään töissä, siinä toisessa työpaikassa. Murheenkryyni koko juttu. Taas karavaanarikortteja, leirintämaksuja ja lukittuja ovia; ampiaiskammoa, sulanutta jäätelöä ja kiljumista. En tajua mitä oikein ajattelin. Ainakaan työvuoron viimeisinä kolmena tuntina en yhtään mitään.
Illalla onneksi soiteltiin ihan loistava skypepuhelu. Erilaiset kasvot ja hiukset mutta niin samaa kuin silloin neljä vuotta sitten kun hengattiin kampissa ja otettiin se yksi ainoa kuva missä ollaan me molemmat olemassa samassa paikassa. Vaasasuunnitelmia jotka pelastaa ehkä ainakin jonkun viikon tästä kesästä josta ei oikein tule yhtään mitään vielä.
Vielä aivan myöhäänkin ehtii puhua puoli maailmaa. Älä huoli, on aikaa ja aikaa ja kuuntelija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti