Jääkiekkoa, euroviisuja - olen aika hyvä hakemaan jännitystä jostain muualta kuin tästä mikä on lähellä ja todellista kun kaikki olisi muuten niin harmaata. Tai ei harmaata, pikemminkin vaaleansinistä. Eli han mukavaa mutta lopulta vain tavallinen hakunamatatakesäpäivä ja tahto pyöräillä liian kauas.
En ollut todellakaan ymmärtänyt mitä kaikkea turussa oli. Ja että sitä ei vain enää ole. Nyt on työt, tuntemattomat, hiljaisuus kahdentoista jälkeen, ångest kun pitäisi aloittaa keskustelu. Ja tämä väsymätön toiveikkuus - kyllä tällainen sopeutumisahdistus menee ohi ja pian ihan oikeasti on taas niin mukavaa.
mentre il mondo cade a pezzi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti