Asuntoja: uusia, sieviä, vanhoja, likaisia. Maailman paras naapurini muutti pois, vähän kauemmas mutta kyllä se vieläkin on naapuri. Ja maailman paras. Menen viikonloppuna kylään sinne. Kaikesta huolimatta hyvä päivä, hyvää käytöstä, hyvin kohdattu ilta. Vaikeasti löydettävä sievä kämppä, tuttuutta - samat muumimukit, teetä, kukka, seinällä vaarin vanha tikittävä kello, 1933.
Nyt juon taas teetä, täällä huoneessani. En ole muistanut tehdä niin. Pitäisi muistaa keittää teetä, neuloa, käydä kävelyllä ja lukea kirjoja. Ehkä sitten kun on yöjuna, Rovaniemi ja aikaa. Siellä pitää ajatella seuraavia kahdeksaa viikkoa, keskittyä olennaiseen ja nähdä poro.
Korkealla asumisessa on parasta kun näkyy kattoja ja taivasta, eteenpäin kiiruhtavia ihmisiä. Tuuliviiri, 1908.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti