Kävin viimeistä kertaa portaikkotalossa. Hymyile viiksityyppi, marimekkopaitainen tuttu. Kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, katselin ulos, hymyilin hainhymyä ja kerroin miten hyvin kaikki on. Kehotti palaamaan vuoden päästä, minä nyökyttelin.Nyt pitäisi sitten osata, ymmärtää ja kehittää. Mutta se ei varmaan ole mikään ongelma, auringossa on energiaa ja sulavassa lumessa vapautta.
Tänään on pitkä päivä mutta mukava ja haastava. Paljon liian hankalaa tekstiä ruotsiksi, puolet enemmän englanniksi. Sitten pitää mennä paikasta toiseen pyörällä joka pitäisi ensin huoltaa mutta en millään ehtinyt aamulla joten nyt sitten ajelen iloisestikeväisesti rämisevällä pyörällä. Mutta ei se mitään, tänään on jännitystä ja intoa ja kaikkea.
Tahdon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti