Kävin tänään lumikenkäilemässä. Se oli vähän niinkuin hiihtämistä, samat äänet, sama ympäristö, yhtä kamalat vaatteet. Mutta se oli ihan mukavaa koska siinä oli vapautta, pystyy valitsemaan vain suunnan ja kävelemään sinne. Vapaudesta huolimatta tykkään kuitenkin enemmän juosta, silloin tuntuu siltä että pystyy pakenemaan ja siltä että saa jotain aikaiseksi. Kun juoksee voi olla ankara, vaatia vielä enemmän ja muistella hellepäivän aamua jonain kesänä.
Ankara ja ahkera minä olenkin tänään ollut. Kirjoitin esseen, mutta en tekstiviestiä. Kuorin omenan, siivosin ja pakkasin. Suunnittelin ensi viikon to do -listan (pitkä). Opettelin käyttämään uutta puhelinta. Yritin viimeinkin katsoa vähän pitemmälle kuin ensi kuuhun, siellä oli valintoja, opiskelua ja päätös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti