Voi näitä junapostauksia. Jossain Seinäjoen ja Tampereen välillä tulee aina sellainen olo että nyt minä kirjoitan hetken että aivan kaikkea ei tarvitse ajatella jo valmiiksi aika ahtaassa pienessä päässäni.
Olin taas Vaasassa, sain töitä ja muutaman päätöksen tehtyä. Tosin ne olivat aika pieniä päätöksiä liittyen ensi viikkoon ja kasvisruokaan. Mutta joka tapauksessa edistystä. Katsoin myös aika paljon Rumaa Bettyä ja olen aika vakuuttunut siitä että se on lempisarjani ikinä.
Tuntuu niin hullulta että Turkua on jäljellä enää kuukausi ennen kuin lennän kesäksi pohjoiseen. Se on niin väärin, haluaisin vielä tehdä vaikka mitä mutta en vain tiedä onko minusta siihen. Haluaisin istua puistonpenkeillä, kävellä liikaa, sallia itselleni hieman typeryyttä, opiskella kirjastossa kevään liian kirkkaassa ja pölyisessä valossa, juosta, odottaa.
Kun ei polta yhtäkään siltaa takanaan ja pitää kaikki ovet auki niin päätyy tähän. Ei vain tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti