ruukuntekijänkuja

Kevään toinen päivä. Ei lämmin mutta mukava. Käytiin maailman parhaan naapurin kanssa hulluilla päivillä. Siellä pitää aina kuvitella olevansa suunnilleen kolmesti niin leveä kuin onkaan niin muutkin antavat tietä. Se oli ihan mukavaa ja makeaa, ostin englannintoffeeta.

Olen saanut kortteja Euroopasta. Koska toinen kämppis on muuttanut pois ja vienyt mukanaan postikortit jääkaapin ovesta, päätin valloittaa sen tilan. Siinä ne nyt ovat. Hirveän mukavaa sekin. Että joku lähettää kortteja. Yritän olla ajattelematta sen tarkemmin, haluan olla onnellinen siitä että ne kortit ovat täällä.

Oli pitkä aika että en ollut ihan tosimielissäni. Nyt alan taas olla, niin onnellinen ja edessä näkyy vain lumesta sulanut asfaltti ja kevättakki on paljon kevyempi kuin muistin. On taas niin paljon mukavia asioita: turkulaiset paikannimet (ruukuntekijänkuja, karjakatu), raejuusto, kaksi yhden hinnalla, stereotypiat, sisar ja tukholma, pitkästä aikaa, kissa, matkalaukku joka ei koskaan ehdi pölyyntyä, gelateriat, aprikointi, epätietoisuus, mew, mad men, essäer.