Siitä on nyt sitten viikko että turku jäi ja vaasa alkoi. Ja jo nyt on niin ikävä sinne, sitä että on elämää ja tekemistä. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut jotenkin näin paikoillani, lamaantunut ja väsynyt siitä että en vain jaksaisi taas kerran koota itseäni aloittamaan alusta. Miksi jaksaisin olla aktiivinen ja tehdä asioita kun kaikki ne asiat olisi turussa. On niin ikävä kaikkia niitä jotka vielä jäi sinne, niitä joilla on aina kaapissa hyvää teetä ja joitten kanssa voi istua hiljaa.
Nyt istun hiljaa vain vakavan vakavakirjan kanssa. Tuntuu niin älyttömältä että on se koe, 53 hakijaa per aloituspaikka ja 40 sekuntia aikaa per tehtävä ja kerrankin sillä on oikeasti jotain väliä montako kohtaa saan oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti