Ollaan juotu tosi omituisia mustikkashotteja (viinaa, mustikoita ja tehosekoittimella sekaisin), viiniä ja ehkä jotain muutakin minkä nimiä en enää muista. Päässä on niin kevyt olla, en halua ajatella sitä että huomenna intercity Vaasaan laiturilta seitsemän. Jos olisi vielä päiviä. Jätin matkalaukun auki huoneeseeni, tyhjänä, en vain halua vielä lähteä mihinkään. En halua ajatella mitä otan mukaan ja mitä en.
Yritetään kuunnella bilemusiikkia kuunnella mutta tämä biisi on ainakin vähän surullinen. She's such lonely so. Kohta lähdetään baariin, tanssitaan niin kauan että jalkoihin sattuu ja voi olla niin mielissään. Kaikki on niin kevyttä, turku on niin kevyt ja unelma, tältä se varmaan tuntuu elää unelmaa tai ainakin sen loppua - haikeaa mutta pastellinväristä.
Tämä asunto on niin sievä. Vaikka siitä pitääkin muuttaa pois, on kuitenkin ensi syksy - italia, ajatuksia comojärvestä, vaaroja italian maantiellä. Kyllä kaikki vielä järjestyy jos on vain jotain mikä pysyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti