Perjantaisin tapahtuu aina niin paljon. Niin monta matkaa, viestiä ja ajatusta että melkein kaikki karkasivat kun katsoin niin aakeetalaakeeta tulvivaa maisemaa bussin ikkunasta. Viikonloppu, kuun loppu. Kaikki on niin epätodellista ja minä haluaisin nyt jotain vakaata: vakavaa, opiskelua, suorittamista.
Tai sitten en. Olen jo niin tottunut siihen että ei ole mitään velvollisuuksia, vaan ylimalkaisuutta. Sekainen matkalaukku huoneen nurkassa, liikaa lupauksia ja viikonloppuisin typeriä ideoita viinillä tai ilman. Sitten pitäisi yhtäkkiä käydä töissä ja olla vastuullinen, ryhdikäs ja nutturapäinen. Olisi niin mukavaa istua päivän hilljaiset tunnit puistonpenkillä, naureskella tuntemattomien kanssa ja välillä käydä lenkillä.
Minä siinä välissä. En osaa päättää mitä tai ketä on ikävä vai onko ollenkaan vai onko kaikki vain liian uutta tai unta.
// what you are is lonely
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti