Nyt ei ole enää kuumetta, luulisin. Väsyttää vain tehdä yhtään mitään tai ajatella. Menin silti kauppaan kauemmas kuin olisi oikeastaan tarvinnut. Puolessa välissä matkaa alkoi taas sataa lautasen kokoisia lumihiutaleita ja niistä tuli laikkuja mustaan takkiin ja autojen tuulilaseihin. Oli aika lämmin ja valkoinen huivi piristi vaikka päätä särkikin vähän.
Kun on kevät on Mew, sellaista että aurinko paistaa aika viileästi mutta pehmeästi, lumessa on jo sulaneita kohtia ja chinaberrytree. Joku kevät kun juoksin loskaisella tiellä vihaisena ja elin niin elokuvaa, huusin yksin keskellä peltoaukeaa.
Kuuntelin pyöräillessä musiikkia satunnaistoistolla. Se oli hyvä, sillä koskaan ennen ruokaostoksilta palatessani en ole tuntenut itseäni niin juhlalliseksi kuin tänään, kun rappukäytävässä kappale vaihtui ja alkoi soida Elgar, Pomp and Circumstance March No.1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti