sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

lunta ja tanssia

Vaikka eilen oli kuivat kadut, nyt on lumisade, lumikinos, lumimies bussipysäkillä. Naapurit luo lunta toisella puolen tietä, kävelytie on auraamatta - parempi pysyä tämä päivä sisällä.

Iltabussissa kikatteleva pariskunta, teatteriin menossa. Naisella oli mahtopontinen turkiskaulus takissa, liian ohuet sukkahousut vuodenaikaan nähden, punaista vaarallista huulipunaa. Mies, vähän vanhempi, lausui harkittuja kohteliaisuuksia, hurmasi pitämällä varmasti kiinni naisen kädestä. Ne olivat pitkästä aikaa yhdessä ulkona, ikävä kyllä, muutaman viinilasin jälkeen ihan harkitsemattomia ja kevytmielisiä molemmat. Minä istuin toisella puolella käytävää ja mietin sulavaa lunta kenkien päällä. Keskellä kaupunkia vaeltaminen lumisen maiseman halki, varomattomuus, epäilevyyttä.

Vaarin vanha tikittävä kello (1933) seinällä, ihmisiä joiden olemassaoloa en aavistanutkaan, suklaakeksejä. Näin selvästi, olin varovasti ärsyttävä ja välillä liian vakava. Puhuivat käsittämättömyyksiä, joku piirsi minulle ihmisen ja löytyi yhdistävä tekijä. Lähdettiin tanssimaan, kaikesta huolimatta oli hauskaa ja hymyilin varkain.



Bussipysäkillä tanssin jälkeen kirjoitin sydänlapulle elämääylistävän tekstin ja liimasin bussiaikataulun päälle. Vasemmalla puolella paleleva lumimies nuokkui ja minä soimasin idealismiani. En tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.

Ei kommentteja: