Kävin elokuvissa. Se oli aika huono leffa, mutta paluumatkalla oivalsin miksi pidin siitä kuitenkin. Siinä oli hyvät äänet. Kaikissa parhaissa leffoissa on aina hyvät äänet. Améliessa on ihana kuunnella puheensorinaa, lusikan ääntä kun sen laskee lautaselle, saksien ääntä. Muita hyviä ääniä: siipien lepatus, kolina kun jotain putoaa lattialle, lähestyvä juna, askeleet.
Kaikkialla on niin hienoja ääniä. Lapset leikkimässä siellä missä ne eivät varmaankaan saisi, rikkomassa roskiksia kampusalueella. Lastenrattaiden ääni. Satunnainen keskustelu koitanulkoiluttajien kesken. Hyräily. Musiikki amisautosta. Jää rikkoutuu pyörän alla.
Pyöräilin tänään vähän liian kovaa liukkaalla tiellä ja kaaduin - kun löin pääni ei kuulunut mitään mutta pian kuulin auton oven ja askeleita. Hyviä ääniä, kilttejä ihmisiä. Jalkaan vähän sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti