Lentokenttä, oikeita lentokoneita, väsyneitä ihmisiä. Odotusaula oli melkein tyhjä, vain joku tv.stä tutun näköinen mies istui penkillä pakaasien vieressä ja hieroi päätään. Ihmettelin, juoksin takaisin bussilleni ja kysyin miten pääsen kotiin. Oli niin hauskaa, bussi pimeässä maisemassa ja minä en tiedä ollenkaan missä ollaan ja milloin. Lähtiessä toivotin bussikuskille hyvää yötä ja katsoin silmiin - ehkä päivän paras tuntematon.
Muutama kilometri kotiin, kävelin sen ja väistelin oksien varjoja suoralla kävelytiellä. Näin jäniksen juoksemassa suojatien yli ja se oli ainoa ohikulkija tänä yönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti