Aamulla sievää siihen asti että törmäsin liikennemerkkiin. Paniikki, mutta onneksi paikallinen pyöräilevä joulupukki ja maailman mukavimmat ihmiset tuli auttamaan. Harmittaa ihan kauheasti että mokailin ajaessa niin pahasti, mutta ehkä tähänkin voi vain soveltaa kolmea periaatetta eli
1) olla rehellinen: se että auto on vähän rikki on ihan oma vikani, mutta se ei silti tarkoita etten osaisi ajaa.
2) olla kiitollinen: olen itse ihan ehjä ja kaikki ihmiset oli hirveän kilttejä kun auttoivat! Ja oli kiinnostavaa muistaa miltä tuntuu olla ihan hermona jostain ja paniikissa.
3) olla välittämättä: sellaista sattuu.
Oli kuitenkin hauska ilta, ilman viiniä mutta tanssien hyviä biisejä. Elämäinspiraatiota. Kun samassa
pöydässä tai tanssipiirissä on niin erilaisia ihmisiä, pitää osata
vähän katsoa laatikon ulkopuolelle ja tanssia niin lujaa kuin vain
pystyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti