keskiviikko 27. helmikuuta 2013

viimeinen fonetiikka

Kävin tänään fonetiikan kokeessa, sitten se oli ohi ja siinä oli viimeinen venäjä. Lähdin kaupungille, siellä oli kaksi uutta katusoittajaa (ne moikkasi kun käveli ohi), sulat kadut, kevättakkeja ja vilkutus toiselta puolelta suojatietä. Yhtäkkiä oli lämmin tuuli kasvoilla, pipo laukussa. Tällaisena päivänä pitää kuunnella jotain kevyttä, typeriä lyriikoita ja loikata vesilammikon yli.

Kaupungilta viettämään teehetkeä sievään asuntoon tuttuine tavaroineen. Mukavaa, makeaa, niin tuttua. Lähtiessä taas kevätaurinko, hyvä päivä, bussissa täyttä mutta kotoisaa. 



Aamulla bussissa näin bussitutun. Oltiin samassa bussissa silloin kun siellä oli se sievä koiranpentu jota kaikki matkustajat halusi rapsuttaa. Nyt se tyyppi oli toisella puolella käytävää ja tuijotti, tunnisti. Hymyilin sille varkain, se hymyili takaisin. Salaliittolainen.

Ei kommentteja: