On niin mukavaa olla täällä. Aamulla ei uneta, lähden mukaan ja laitan huulipunaa. Maailma hymyilee, koska hymyilen tuijottaville mummoille. Ei kaikki kainuulaiset tuijota pipon sisäpuolta, joillakin on lippis mahtipontisesti päässä. On hillomuori, muikkuja, yksinäinen koti-kajaani josta luen itseni takaisin kotiin. Kirpputori, leipäosaston uusi myyjä, pakokaasu pakkasessa.
Minä ajan, ajan pitkään läpi maakunnan ja lopulta ohi risteyksen. Herätän, hämmennys, joku ohjaa takaisin reitille. On väsähtänyt iltapäivä radiossa, hittikanava numero yksi ja edelliskesän ajoaurinkolasit joihin aurinko paistaa laiskasti puiden välistä. Välillä vaihdetaan mielipiteitä, musiikista ja uutisista. Ollaan eri mieltä mutta se on hyvä. Minulla on mielipide.
Minä hymyilen punaisille autoille, jammailen takapenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti