Eilen matkustin täpötäydessä junassa tuntikausia ja nyt olen taas täällä, kotona. Oli mukavaa seisoskella ravintolavaunussa ja jutella, olla olevinaan jotakin. Levotonta, juoksevia lapsia kaikkialla, tiuskimisia ja matkaliput hukassa.Viimeisen tunnin kuuntelin vaasalaisia inttipoikia, ne aikoivat hankkia auton ja istua kesän isolla terassilla, samalla terassilla missä minäkin. Kesä, siitä tulee seikkailu ja melkein liian iso haaste. Mutta minä olen sellainen.
Kaikkea on niin paljon, mutta ikävä myöntää, jotain puuttuu. Jos joku vain tulisi vastaan asemalle kun juna saapuu Turkuun. Minä ja valtava laukkuni, törmäilen muitten vastaantulijoihin, lisään volyymia etten huomaisi sitä että kävelen yksin ohi aseman, ylitän tien, odotan bussia. Vasta bussissa tuntuu kodimmalta, nostan katseeni ja hymyilen muutamalle matkustajalle.
Kämppä oli siivottu kun tulin kotiin, kengät ystävällisesti rivissä eikä ketään paikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti