Kymmenen punaista laatikkoa, tekisi mieli rakentaa niistä maja ja oleilla materialismissa. Kaksi niistä on täynnä vain kivoja tavaroita, loput hajallaan kaikissa laatikoissa että purkaessa löytää jatkuvasti kivoja yllätyksiä. Tämä huone on kaaos, mutta hallittu sellainen. Huone puolen tunnin päässä haisee siivotulle ja ovella voi sulkea itselleen aikaa - varmasti vielä on mukavaa. On teetä ja maailman paras naapuri.
Vielä eilen kävelin loskassa katsellen puiden yli ja välillä laskin katseeni: tuo poika on keinunut yksinään jo kolme tuntia. Olen epäluuloinen ja katson tiukasti eteenpäin. Bussissa puhuivat keskenään, kuuntelin ihmeissäni ja lisäsin volyymia. Toisinaan on sisäpiirissä vaikka on ulkopuolella tai ainakin kuvittelee niin. Aina ei näe samalla tavalla läpi, se on haaste ja ihanaa.
Mutta: A-ja-numerosarja-jota-en-muista, missä olet? Kävin katsomassa tunneareenoitasi, mutta siellä ei näkynyt ketään. Älä ihmeessä luule että en ehtisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti