Helmikuussa on aina tämä yksi viikko milloin kaikki näyttää ihan erilaiselta - samalta kuin silloin joskus taksin ikkunasta väsyneen koulupäivän jälkeen. Siitä on jo kauan, enkä muista paljoakaan selvästi. Alkuviikon on tuntunut siltä että kaikki ei ole täysin tuhoon tuomittua, huominen on odotusta ja jännitystä, siitä pian lisää. Ja perjantaina on se päivä, aika katsoa vielä uudelleen ikkunasta ulos ja itseään peiliin.
Huomenna on ystävänpäivä, parhaita päiviä vuodessa. Tänä vuonna aion ottaa mukaan polaroidkameran, lisäfilmiä ja lähteä kuvaamaan. Aion mennä väijymään keskustan kahvilaan, seisoskelemaan kassajonoon, keräämään hymyjä asemalle ja ehkä vielä aivan lopuksi kirjastoon - kuvaamaan jonkun ja kirjat. Otan kuvan jonkun muun ystävistä, täysin tuntemattomasta ystävänpäiväparista tai koirasta ulkoiluttajineen ja annan kuvan kohteelle.
Siinä samalla kylvän koko kaupungin täyteen vaaleanpunaisia, sydämenmuotoisia lappuja, joissa jokaisessa lukee jotain mukavaa. Tai omituista, en ole vielä päättänyt.
Ihan hyvä tää biisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti