kaikki on niin hyvin

Junassa tänään. Paistoi aurinko, näin jäniksen ja sieviä metsälintuja. Aioin opiskella koko matkan, ahkerasti ja määrätietoisen harmaasti, mutta päädyin vain tuijottamaan ulos. Oli niin sievää! Unohdin välillä hengittää. Kiidettiin läpi aavan lumen, pölylumi huiski ikkunaan. Pysähdys tuntemattomassa kaupungissa, hajanaisia muistoja jostain kuukauden takaa, kahvilassa kiitin hymystä enkä teestä.

Kun aurinko alkoi laskea, ajettiin bussilla valkeassa sumussa joka jatkui niin pitkälle kuin taivaanrantaan. Ei nähnyt mitään. Ja niin sievää - vaaleanpunainen taivas, juuri sellainen mikä tehtiin ala-asteella laveeraamalla koko paperi. Pimeässä bussin nurkassa hajamielisiä ajatuksia, puhelimen vaalea näyttö ja korvissa kaikkea ihan unohdettua. Vaahtokarkkeja. Seuraavaksi Kälviä, sitten jotain vielä kauempana.

Matka, määränpää. Kotona hymyilevä koira vastassa, ystävällinen keittiönpöytä ja oma huone jossa tavarat ovat ihan oma itsensä. Tämä oli niin hyvä päivä, ehkä parhaita ikinä.



Täällä.