On kummallinen tunne kun rappuja juostessa ei väsy, kiirehtiessä ei hengästy ja mieli on tyyni kun ääntää oikein kaalikeiton. Se oli hyvä tunne, istua bussipysäkillä ja aloittaa uusi aika elämässä, ainakin muutamaksi tunniksi kerrallaan. Sitten kävelin pelottomasti maanvyörymämerkin ohitse ja melkein hyppäsin akuankkahypyn - onneksi en, oli korkokengät jalassa.
On monenlaista. Parasta on ehkä maailman parhaan naapurin lisäksi joku joka palasi jostain vuosien takaa ja hymy kahvilassa. Mukavaa on myös valo, lumi, mukava kämppis ja ovenaukaisijat.
Ajattelin tänään että valintoja on tehtävä ehkä hieman liikaa. Ehkä ne voisi välttää, ei vain valitsisi niin kyllä asiat varmasti järjestyisivät itsekseenkin. Mutta toisaalta se saattaisi olla vähän itsekästä, joku muu joutuisi sitten valitsemaan sinunkin puolestasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti