Ikkunoissa ei ole verhoja eikä lattialla mattoja, keittiö on lainattu yläasteelta. Mukavaa silti, kaikki on ihan sattumaa. Mikä sattuma, olisikin! Väittävät että minä toin viinipullon.
Luoja mitä täällä on tapahtunut. Huone on tyyni mutta välillä tapahtuu ja liikaa. Pitäisi tehdä kaikkea, pitäisi mutta on muutakin mitä pitäisi tehdä. Hauskannäköistä, kirjat ovat pinossa mutta vaatekaappi tärisee kuin maanjäristyksessä. Ja minä tiedän miltä se näyttää, katsoin kertojaa silmiin. L'Aquila, minä saavun!
Pimeässä, mutta valoisassa kadulla. Vaikka sataa räntää sitä ei huomaa koska ei tarvitse välittää. Ensimmäinen kysymys on mitä minä nyt teen, mutta minä en tee mitään ja käy näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti