Elämässä pääsee eteenpäin ostamalla junalipun. Ostin sen sunnuntaina ja tänään olen tunnustellut miltä tuntuu kun odottaa aamua. Kohta olen vielä lähellä mutta hyvin pian myös kaukana. Siellä on ihan toinen elämä, toinen kaupunki, toiset suunnitelmat ja historiakin.
Istuin asemalla ja sanoin että pidän siitä koska kaikki on liikkeessä. Toisaalta saatan pitää siitä sen takia että itse vain voi istua paikallaan ja kaikki muu on liikkeessä. Juna paikallaan, maisema juoksee mukana. Ihmiset jotka kulkevat ohitse, katse, tänään tuntematon vastasi ensi kerran hymyyni kaupungilla. Sillä oli hieno takki.Voisin tarttua siihen katseeseen mutta hypähdän poispäin - on ostettava kortteja.
Juokseminen hengästymättä, pieni pääkipu ohimossa mutta kevyt olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti