Niin pitkä viikko ja liian lyhyt viikonloppu pohjoisessa että siitä on hankala kirjoittaa. Lyhyesti: ne kaikki joita tarvitsen, hyvä olla näin, istutaan lattialla ja ymmärretään, tanssitaan kädet ilmassa, tupeerataan hiukset ja heittäydytään.
Kotimatkalla tuntemattoman autossa alkaa väsyttää, annan itseni vain olla, hengitän selän läpi pehmeään autonpenkkiin, tunnit kuluvat ja metsät vaihtuvat pimeässä, kännykkä välkkyy. Herään todella vasta aamulla (liian myöhään) ja juoksen runo mielessäni lumipyryn läpi luennolle joka muuttaa elämäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti