Pariisin kevät soittaa tänään, sinne voi saada lippuja(!), me ollaan laitettu hiukset bonsaipuiksi ja vaihdettu pyhäpaidat ylle - menoksi! Parasta on antaa valojen välkkyä, silmät kiinni sanoa "minä en unohda sinua koskaan vaikka en muistaisi omaa nimeäni", aivan kuin sen sanoisi jollekulle joka olisi kaukana. Vieressä huojuva kuuntelija tekee ihan samoin, vaihdetaan mikrokatse ja kun oikea kappale tulee, hurrataan.
Naapurikaupunkilainen on kylässä. Viimeisenä työnämme viimeisenä iltana kaivetaan laatikoista esille kirkkaankeltaiset kirjekuoret, kirjepaperia ja kynät. Ajatuksena on että kumpikin kirjoittaa pitkän ja tärkeän kirjeen itselleen. Kirje sinetöidään keltaiseen kuoreen jonka päälle kirjoitetaan kirjoittajan nimi. Kuori luovutetaan toiselle säilytettäväksi ja takaisinlähetettäväksi kun siltä tuntuu - kuitenkin aikaa täytyisi kulua vähintään vuosi. En uskaltanut vielä liimata omaa kuortani kiinni: pitäisikö sittenkin siirtää tulevaan vielä pienen pieni tieto jostain mitä tiedän nyt mutta en välttämättä osaa muistaa enää sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti