aivastus

Lämpö nousee ihan huomaamatta. Se miten tyypillistä tällainen sairastuminen on, tässä kuussa, tässä säässä ja tässä kiireisessä elämässä on jotenkin niin tyypillistä että se turhauttaa. Sitä on kuulemma liikkeellä.

Mutta ei se mitään, koska on hyvä antaa ajatusten olla ihan omilla urillaan. Antaa niiden kehittää aivan uusia ja kuumeisen kiemuraisia ajatuskulkuja ja ideoita. Ideoita siitä mitä voisi tehdä että maailma olisi parempi paikka, ihmeellisiä tekotaiteellisia oivalluksia, tyhjästä syntynyttä energiaa koulutehtäviin.

Ikävää on se että jatkuvasti joutuu aivastamaan. Nenäliinoja on joka paikassa ja teetä kuluu ihan valtavasti. Ja c-vitamiinia. Ja pähkinöitä.