Vastapäisen talon asukkaat on taas alkaneet käydä aamuisin tupakalla parvekkeella. Tai jos eivät tupakalla niin katselemassa aamua ja tunnustelemassa kylmyyttä mukavissa kotivaatteissa. Ne hytisevät hetken ja kääntelevät päätään kuin puhelinlangalla istuvat varikset ja kääntyvät sitten takaisin lämpimiin koteihinsa. Ja minä seison oman ikkunani takana ja avaan verhot.
Kesällä minä haluaisin parvekkeelleni samanlaisen pöydän kuin yhdellä naapureista oli viime syksynä. Se oli pienehkö parvekekalustepöytä ja se oli täynnä tyhjiä viinipulloja joista jokaisessa paloi valkoinen, boheemi kynttilä. Sellaisen pöydän lisäksi parvekkeellani olisi yrittipurkkeja, mansikka-amppeli ja istumispaikat ainakin viidelle. Iltaisin voitaisiin sytyttää kynttilät ja joku soittaisi kitaraa toisella parvekkeella. Meillä ei olisi mihinkään kiire ja ulkona olisi valoisaa pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti