tiistai 5. tammikuuta 2010

Oonko jännä vai jännä?

Hei, terveisiä taas Kajjjaanista. Vähän on mukava taas olla täällä, vaikka kuinka sataisi räntälunta ja olisi muutenkin aika ankeaa. Ei haittaa mitenkään kauheasti että se koulu alkaa. Musiikintunneista tulee varmaan entistä tuskallisempia mutta pitää vain yrittää selvitä siitä.

Kannattaa muuten jo nyt kuunnella tätä biisiä syventyessään erittäin tärkeisiin ajatuksiini. Ihanan osuvaa välillä.




Eli heti ensiksi kiitti kaikille jotka ovat tästä blogintapaisesta tietoisia ja viettivät tänään ja eilen aikaa täällä kämpällä. Minulla ainakin oli tosi kivaa ja silleen. Tykkäsin erityisesti kysellä asioita, siitä että kysymyksiin vastattiin ja oli aika ystävällistä että sanoitte sitten kun riittää. Ettekä tiedä kuinka paljon pidän selkeästä katseesta, koska en tiedä itsekään.

Kävin eilen kampaajalla, mistä johtuu että olen nyt jonkin aikaa jotenkin itsekriittisempi kuin yleensä enkä kestä mitään negatiivista. Tai siis, tulee just tämä "olenkohan ihan normaali" -ajattelu. Otetaan vaikka ihan tavallinen keskustelutilanne: tuntuu että muut osaavat kyllä tarinoidessaan katsoa jotenkin hienosti silmiin ja elehtiä. Sitten kun itse selitän jotain, alan jotenkin kummasti toistaa samaa asiaa enkä halua katsoa ketään. Ettekä muuten usko miltä tuntuu dissata itseään täällä, ihan luovuttajafiilis, voisinkin jättää ihan oman mielenterveyteni kannalta sen kaikken häiritsevimmän seikan sanomatta. Mulla on selkeästi vielä jotain ongelmia tämän kehon kanssa, en osaa olla hienosti missään kuvissa tai liikkua normaalisti. Pitää varmaan tehdä asialle vielä jotain. Mitä?
Onko kaikilla samoja ongelmia?

Jos jotakuta kiinnostaa niin se kampaaja yritti vaalentaa näitä hiuksia ja laittoi jotain raitoja. Suhtaudun itse vähän varauksella, näytän vähän pojalta välillä. Pitää varmaan hankkia jotain söpöjä hiuspantoja tai jotain.

Mitähän ihmettä, kun aloitin kirjoittamaan tätä merkintää, olin ihan kamalan mielissäni ja nyt olen enää vain puoliksi.

// Jos herään yöllä
saatan sängyn alle katsottuani
ja ikkunaan vilkaistuani
harkiten palelemista
miettiä
mitä ihmettä minulle on tapahtunut
silloin uskon ihmeisiin.

Ei kommentteja: