Olen aika ehjä. Vaikka loppuviikko oli ajatuksena vähän karmiva loistavan alkuviikon takia, on minulla kuitenkin mennyt ihan hyvin. Tai sama kai se on sanoa että todella hyvin.
Eilen kävi jännä juttu. Pidin itselle rankan koeviikollelukemispäivän jälkeen sellaista rentoutushommaa. (Kyllä, jotkut tekevät niin ihan oikeasti.) Eli laitoin hiuksille ja kasvoille naamion, kuuntelin radiota ja rentouduin. En juuri sillä hetkellä halunnut kuunnella NRJ:ltä mitään poppia, joten aloin selaamaan kanavia. Sitten se tapahtui: joltakin sillä hetkellä tunnistamattomalta kanavalta kuului jokin aivan ihana klassinen kappale, todella rauhallinen ja kaunis. Jäin kuuntelemaan sitä, enkä oikein uskaltanut edes mennä pesemään naamiota pois, sillä pelkäsin etten saisi ikinä tietää mikä kappale oli kyseessä. Ja niin tässä olikin lähellä käydä.
Kun palasin takaisin radion ääreen pestyäni naamion (pakko se oli pestä, kuvitelkaa nyt jos siitä olisi aiheutunut vaikka punoitusta liian pitkän vaikutusajan vuoksi :O) kappale oli päättynyt, ja kuulin enää juontajan viimeiset kommentit kappaleesta. Kyseessä oli siis jokin ylen toivekonsertin tapaisista jutuista, ja kappaleen oli toivonut joku Linnea. Kappale oli omistettu kaikille Suomen lukiolaisille, että he jaksaisivat opiskella. Aivan uskomatonta! Arvaatte varmaan että olin aika iloinen!
Mutta: pahinta oli se, etten oikein tiennyt mistä etsisin kyseistä biisiä. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin ja aloin seikkailemaan pitkin nettiä. Ja kuinka ollakaan, löysin kyseisen radio-ohjelman ja kuuntelin sitä netissä. Kuulin sieltä viimein kappaleen nimen, löysin sen Youtubesta ja nyt olenkin kuunnellut sitä aika kauan.
Tuo on ihana. Melkein pelasti päiväni. Nyt vain vähän harmittaa, että tiedän kuka toiveen lähetti, mutta en tiedä mistä löydän tyypin. En ehkä halua sanoa nimeä täällä. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin lukiolaistyttö, varmaan myös aika iloinen tyyppi kun nauroi siinä lähetyksessäkin. Löysin facebookista (:D) samannimisen tyypin, mutta minulla ei ole mitään varmuutta onko se sama henkilö. Pitää varmaan vähän jatkaa salapoliisintyötä. Kunnon kyylä.
// Muutoksesta vielä: en vieläkään tiedä mitä se on. Mutta se lähenee tai ainakin on lähellä. Tiedä sitten. Jännittävää.
Siinä on melkein jotain lamauttavaa.
5 kommenttia:
Spiegel im Spiegel on todellakin aivan ylikaunis sävellys. Hienoa, että löysit sen. :)
Vau! Se on semmoinen intuitio ollut tai joku. Kerran olin Tiian luona ja oltiin menossa ulos, kun palasin vielä hakemaan jotain lapasia sisältä ja radiossa joku ihan mun serkku toivo jotain kappaletta siellä.Samanniminenkin oli. Heh.
Olisin itsekin tyytyväinen jos olisin saanut luettua kokeisiin tänä viikonloppuna. Tai yleensä tehtyä läksyjä. Tässä juuri nyt teen uskonnon projektia jota en ole vielä aloittanutkaan. Huomaatko.
mangon: todellakin on aika ylikaunis. En vain keksi sopivaa adjektiivia millä kuvailla sitä. Tällä hetkellä se on pysäyttävä.
Ja melkein yhtä hieno kuin jossain vanhassa pianonsoittokirjassa ollut "Tulppaaniprinsessa kertoo".
Repa: Jos osaisin määritellä intuition niin voisin käyttää sitä sanaa. :D
Miten voisin olla huomaamatta ahkeruuttasi? Uskonnon projektistasi (huom. projekti) tulee varmasti aika loistava!
Hei! Selailin Blogiverkostoa ja satuin blogiisi ja tämä kappale täällä, ihanaa.
Olin tuona iltana tulossa junalta vanhempieni luo ja väsynyt kouluviikosta. Kappale soi vanhempieni autoradiossa ja kuulin siitä noin puolet ja kuulin myös loppujuonnon.
Kumpa tietäisin kuka sitä toivoi. Se joku ilahdutti monia!
Taidanpa liittyä sun blogin lukijaksi.
Ruut: Hei!
Voin vain kuvitella miten hieno fiilis sullakin oli! Aivan täydellistä. Pitäisi varmaan perustaa joku etsintäpartio etsimään se joku Linnea joka sitä toivoi.
Loistava tyyppi!
Ihanaa, lukija :D Siistiä.
Lähetä kommentti