Minulla ei juuri nyt ole kauhean hieno fiilis. Ihan silleen perushyvä fiilis kuitenkin, mutta vähän levoton. On niin paljon pitäisi-tehtävää enkä jaksa oikein tehdä niitä. En todellakaan halua ahdistaa itseäni kemialla juuri nyt. Mutta onneksi olen löytänyt jotain hienoa. Tai löysin sen varmaan jo aikaisemminkin mutta kuitenkin: tässä se nyt on.
Olen niin mielissäni tuosta biisistä. Tykkään aika sairaasti tuosta tunnelmasta. Video ei ole mitenkään ihmeellisen hyvä, paitsi 2:14 kohdasta eteenpäin, kannattaa tarkkailla. Muutenkin tuo on lempikohtani koko kappaleesta.
Tapani mukaan taidan jotenkin psykoanalysointipohtimisfiilistellähajauttaa tätä kokemustani tämän biisin hienoudesta. Heti alusta alkaen fiilis on jotenkin vapauttava, sellainen että pitää nyt kuunnella tuota biisiä. Lyriikat vain jotenkin ovat aika sairaan osuvat välillä, vaikka ovatkin samalla todella kliseiset ja tylsät. En suhtaudu tähän yhtä vakavasti kuin moniin biiseihin sen takia ja siksi voinkin kuunnella tämän astetta useamman kerran. Nyt varmaan suunnilleen seitsemäs kerta tänään, en ole varma. Aikaisemmin mainitsemani kohta 2:14 on upea kohta tuon hiljaisen mutta vaikuttavan lintujutun takia. Niin siistiä. Minut on näköjään helppo saada innostumaan joistain biiseistä - lisätään vain vähän lintuja ja sateenkaaren värejä ja hyvää fiilistä.
Tänään minua ilahdutti (vaikka onkin ollut aika rankkaa, ankst)
- aivan hillitön nauraminen
- se ameliejuttu ranskaksi
- värikäs maalaus
- lumiaura-auto, taas kerran
- eräs tuli meseen
- minulle selitettiin kärsivällisesti poolisuutta
- suklaakarkki
Nyt on kyllä todella vahvasti kirjoitusolo. Ehkä kirjoitan toisenkin merkinnän tänään. Tai sitten en vaan teen sen vain puolivalmiiksi huomiseksi. Elämässäni varmaan tapahtuu vähän liian paljon kun aina on asiaa, hah!
// in an open prison
Mitä mieltä muuten olette näistä //-merkkien jälkeisistä jutuista?
2 kommenttia:
Oho kerrankin bändi josta minä pidän. Vaikka biisi ei kuulukaan lemppareihini (oikeastaan koko uus levy on aika paska).
Toi on joku eri versio mitä albumilla. Ihmeellistä. En kyllä ehkä pidä siitä. Mielestäsi paras kohta on minusta jotain liikaa. Kliseistä ja liian mahtipontista, ihan kun se muka muuttaisi mitään.
Olen taas kyyninen, vaikken saisi. Anteeksi.
keas: placebo on aika hieno. On kyllä totta että tuo kohta on aika mahtipontinen ja näin, mutta toisaalta pidän siitä juuri siksikin. Se on tarpeeksi yksinkertaista ollakseen vaikuttavaa.
Saa olla kyyninen jos haluaa. Ei siinä mitään. :)
Lähetä kommentti