Nyt kyllä yllätin kaikki numero-otsikoinnilla, jonka oikeellisuudesta (?) en ole varma.
Hei, taas kerran oli hieno päivä. Vaikka taisin sotkea aika lahjakkaasti äidinkielen kokeen tekstitaidon vastaukseen liikaa asiaankuulumattomia juttuja ja siten pilata koko jutun, fiilis on kuitenkin hyvä. Opiskelin sosiaalisesti monta tuntia ja koskin ensimmäisen kerran yli 10 sekunnin ajan koulun pianon koskettimiin. Söin karkkia ja lauloin myyrälaulua. Kävin tekemässä sitä mistä pidän aivan hurjasti: kävelin talvipimeässä kuulokkeet korvilla ja ajattelin sen mitä kuulen olevan kaikki.
Tänään tosin huomasin kuunnellessani kaiken muunkin ihan eri tavalla kuin ennen. Se oli aika hurjaa. Kaikkea katsos on niin paljon, että en halunnut nähdä mitään. Tajusin ihan randomilla että viereisissä kerrostaloissa ihan oikeasti asuu joitakin ja ne ovat joidenkin koteja. Niitä koteja on paljon. Ihmisiä on paljon. Ihan sairaasti. Miten ihmeessä voi yrittää keksiä jotain ihmisen määritelmää, niitähän on aivan sairaasti? Moinen oivallus sai minut katsomaan ohikävelevää randomtyyppiä kaksi kertaa pidempään: kuin en olisi koskaan ennen ihmistä nähnyt. Se tyyppi sulki autonsa oven, ja auton katolta tippui lunta.
Asiasta seuraavaan, luulisin. Kirjoitin jokin aika sitten täällä siitä muutoksesta. Ajattelin vain kertoa, että taidan suhtautua siihen vähän väärin. Olen koko ajan aika tietoinen sen läheisyydestä, mutta hyvänen aika - voisi kertoa mikä se on. Se ei kuitenkaan koskaan tule kertomaan sitä, koska muutoksella ei ole mitään millä kertoa. Se vain on. Muutos on. Älkää hyvät ihmiset kuvitelko että jokin muutos tulee ja kertoo että hei, tämä on muutos. Minun pitää itse tajuta se, jos pitää. Koska muutos vain on, ei se vain yhtäkkiä tule.
Oikeastaan mitään hienoa muutosta ei taida olla olemassa. Se voi olla minusta itsestäni kiinni. Ei kuitenkaan ole hyväksi panikoitua jostain muutoksesta tai siitä että minun se pitäisi nyt saada aikaan, sitäkään ei ole hyvä ajatella liian paljon. Hei-hei muutokset, taisin melkein ymmärtää mistä tässä on kysymys. Palataan.
Niin, ja lukijoille: arvatkaa olisinko koskaan tajunnut että minulla ikinä voisi olla näinkään montaa lukijaa, jotka myös kommentoivat? Mitä ihmettä? Aivan mahtavaa!
Pitää varmaan kiittää sitä blogiverkostoakin. Katsotaan taas torstain kiitospalstalla!
//Aloitetaan siitä
että ajattelen aivan liikaa ja vääriä asioita
mutta käännetään se toisin päin ja ajattelen oikein
enhän näe metsää puilta, olen metsäläinen
sitä ei moni tiedä koska olen piilossa puun takana.
Joka tapauksessa jos ajattelen oikein
soisin että muutkin ajattelisivat
on vain liian väsyttävää
ajatella miten monta teitä voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti