Juuri tällä hetkellä minulle olisi ehdottoman tärkeää olla jo tekemässä jotain aivan muuta kuin tätä, mutta asialle ei kyllä voi yhtään mitään, koska tänään oli hieno päivä.
Aamulla en arvannut kyllä yhtään mitä on tiedossa! Olin aika tylsistynyt, koska tiesin että ensimmäisenä koulussa olisi terveystiedon tunti. Jostain erittäin ilmeisestä syystä inhoan niitä tunteja. Kaikki meni ihan hienosti aamulla, mitä nyt vähän meinasin kaatuilla koulumatkalla. Itse oppituntikin lähti ihan hyvin sujumaan huolimatta siitä että minulla ei ollut mitään tietoa mahdollisista läksyistä. Mutta sitten: nenäni päätti tehdä lakon ja alkoi vuotaa verta. Voin kertoa että suorastaan hihkuin riemusta!
Onneksi tuo kidutus loppui pian kuten terveystiedon tuntikin. Sen jälkeen kaikki olikin aivan loistavaa. Matematiikan tunti sujui astetta paremmin: melkein tajusin mistä puhuttiin ja ulos oli kiva tuijotella. Ruoka oli taas aika hyvää ja seurassakaan ei ollut moittimista. Ruotsintunnilla olin tehokas ja tein ruotsin tehtävien lisäksi myös matematiikan läksyt. Viimeinen tunti, historia, oli ihan hassu. Opettaja jakoi kaikille tehtävämonisteen, käski tehdä sen parin kanssa ja itse lähti huitelemaan ties minne. Tunnin lopussa tarkistettiin moniste (jonka tekemiseen sivumennen sanoen oli kulunut vain 5 minuuttia ja loppuaika oli vain juteltu) ja sitten pääsimme pois vartin etuajassa.
(Mainitsinko jo että olen lähdössä ensi lokakuussa Italiaan, Roomaan? Olen aika innoissani, nimittäin seura tulee olemaan aivan loistavaa ja viikosta tulee ihan hillittömän hauska. Ei tästä vielä sen enempää.)
Koulun jälkeen kuvittelin olevani menossa taidemuseoon, mutta joku oli suunnitellut tai ollut suunnittelematta jotain vielä yllättävämpää! Päädyin hienossa seurassa ensin katsomaan kun muut söivät pitsaa, ja sen jälkeen yllätin itsenikin. Voitteko kuvitella, lähdin ihan randomilla kaverin mukaan kun se lähti kotiin! Ei yhtään minun tapaistani, olen varmaan tulossa vanhaksi.
Ei siinä, oli ihan hienoa! Tämä kynsilakan sävykin on oikein miellyttävä.
Koko ajan loppua kohden paranevan päivän kruunasi hieno jazzkonsertti lempikahvilassani. Taidan pitää sellaisesta musiikista, päätin sen juuri. Nyt väsyttää ja taidan mennä aika pian nukkumaan. Oli vain pakko kirjoittaa tänne taas kerran kuulumisia. Kun kävelin tänään tuolla keskustassa, muistin taas miten ihanaa on muistaa miten tavallisesta tehdään uskomattoman siistiä.
6 kommenttia:
KAT, sinu elämä on ihan ku jostai kirjasta, jota lukiessani oon koko ajan sillai "minäki haluan minäki haluan"!
Mä olen halunnut jo pari vuotta Roomaan, yhyy, epäreiluinta. :(
Pilottiarska: mietin ihan samaa eilen ilalla! Kyllähän se kuulostaa siistiltä kun siitä lukee, mutta se on harmi ettei sitä aina tajua kun asiat tapahtuu.
nälkälakko: Kyllä sinne vielä joskus pääsee, onhan kyseessä ikuinen kaupunki!
Kerron kyllä kaiken matkan jälkeen!
niin siin millainen se ihananihana konsertti oikein oli, siis se mihin itse en päässyt (yhyy)? :)
Lily: se oli sellanen hieno että siellä oli kahvila ihan täynnä. Sitten siellä soitti jotain pro-soittajia konservatoriolta. Oli tosiaan tosi hienoa jazzia, se vain että koko konsertti kesti vain puoli tuntia.. :/
höh! mutta VOI VOI kun olisin halunnut mennä sinne! ehkäpä jazz iltoja tulee lisää? :D
Lähetä kommentti