Hei taas. En muista juuri nyt yhtään mitään oikeaa ja muutenkin olo on vähän sellainen että kirjoitan nyt ihan mitä haluan. Tai ei siinä mitään uutta, mutta nyt en jaksa keksiä tähän mitään ideaa.
On jotenkin tosi tyyni olo. Tai sellainen rauhallinen mutta vain siksi että olen sullonut kaiken ajateltavan sellaiseen siistiin lipastoon tuolla päässä. Tein sen psykologian tunnilla, koska katsoimme videota jossa joku tyyppi kertoi hienosti omasta linnoituksestaan. Varmaan poimin siitä idean ja muokkasin sitä. Sitten laitoin kaiken sinne lipastoon ja yritin hukata avaimen (ei onnistunut) ja kirjoitin tyytyväisenä vihkooni. Se uusi vihko on muuten uhkaavasti päiväkirjantasoinen fiilistallenne.
Onkohan se lipasto tarpeeksi hyvä säilytyspaikka. Hmm. En usko itsekään.
Sen lisäksi että olen rauhaisa, olen myös yllättäen aika mielissään. Esimerkiksi siksi että olen tässä kahden päivän aikana saanut kaksi, siis KAKSI, kirjettä. Ensimmäinen oli aika yllätys ja aivan loistava sellainen. Toista sentään odotin, mutta en aivan vielä! Arvatkaa olinko ihan liian mielissään niistä kirjeistä. Ihan niinkuin paras kirjeenvaihtokaverini aina sanoo (tai siis kirjoittaa), että se on aivan mahtava fiilis saada kirje: ajatella että joku on oikeasti kuluttanut aikaa ja kyniään sanoakseen jotain ihan vain sinulle.
Nyt kuunnelkaa tuota biisiä. Saatan laittaa sen kyllä joskus tänne uudelleenkin, koska se on hieno.
Tuli juuri tätä kirjoittaessa ja tuota kuunnellessa sellainen olo, että kaikkien pitäisi tajuta miten helppoa ja kivaa se on että on kivaa. Ajattelin tehdä huomenna jollakin tunnilla vihkooni listaa asioista jotka ovat kivoja. Ja sitten yrittää lisätä niitä päivääni. On tärkeää huomata kaikki kiva.
Muumifiilis on muuten tosi hyvä juttu, sellainen ei-tämä-nyt-niin-merkittävää-ole-vaikka-onkin-pienisuuri-asia. Ei välinpitämätön mutta kuitenkin tarpeeksi rento.
Olen tänään vähän sekavapuheinen. Kaikki hämmentävät minua jatkuvasti, mutta se on todella siistiä. Ehkä se että kaikki saavat minut hämmentymään aiheuttaa sen että haluan saada vastaavasti muut hämilleen. Tai edes katsomaan toisen kerran. Voisin kokeilla yllättää huomenna ihmisiä niin että ne hymyilevät tai ainakin pyöräyttävät silmiään silleen hassusti. Toisaalta olisi myös kiva yrittää huomioida asioita vähän enemmän. Jännittävää, vaikka suunnittelen jotain huomistakin ihan mielissäni, minulla ei oikeasti ole aavistustakaan.
Oletteko tekin huomanneet miten ihanan epävarmaa kaikki on?
2 kommenttia:
KAT, meijän pittäis keskustella ihan oikeesti eikä vaan kirjeessä! sen välityksellä on vähä hidasta suunnitella :D
Pilottiarska: joo oon aikonu tässä jo pari päivää keskustella vaan ei oo oikeen onnistunut koska läksyt ja kaikkea muuta mukavaa.
Lähetä kommentti