keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Ihan sairasta täällä

Ei olisi ehkä kannattanut silloin sunnuntaina lähteä sinne ulos ilman toista huivia. Eikä tekstata ilman käsineitä, vaikka silloin ei palellutkaan. Tai oikeastaan, kyllä se kannatti, jouduin nyt vain hengailemaan sairaana. Maanantaina olin koulussa aika puolikuollut, minkä varmaan useimmat huomasivatkin melko hitaasta ajattelustani. Tiistaina olin lomalla (=sairaana) kotona.

Oli aika hauskaa oikeastaan! Heräsin myöhään ja kuuntelin jotain hittikanavaa radiosta ja fiilistelin. Puolenpäivän jälkeen jaksoin viimein mitata kuumeen (ei muuten ollut edes paljoa) ja vaihdoin musiikin vielä enemmän fiilistelyyn. Luin sen päivän aikana kokonaisen kirjan muuten. Niin, ja ehkä parasta oli se, että kerrankin joku kävi katsomassa minua kun olin sairas. Ihan parasta! Sain sellaisen hienon flunssa-apupakkauksenkin! Illalla lähdin vielä hassuun jazz-konserttiin tuonne itsenikin yllättäen. Ainakin luulisin, voi kyllä olla että hourailen vain enkä oikeasti edes käynyt missään.

Tänään sitten, hmm. Olin koulussa ja oli ihan hilpeää muistaakseni. On niin parasta kun on vähän pihalla vielä ja ajattelee kaikkea ihan omituisia. Niin kuin mietin tässä että esimerkiksi että voi hyvinkin olla että näen kokoajan vain jotain omituista kuumeunta koska elämäni on aika hassua. Mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hmm, pitää joskus kirjoittaa enemmän tuosta mitä ihmettä täällä tapahtuu jutusta. Se taitaa olla merkittävä juttu tänä keväänä. Mitä ihmettä oikeasti.

Biisi on hieno ja olen sitä tässä viime aikoina kuunnellut.



Niin, taas yksi juttu mitä ajattelin tänään. Päädyin siihen että joku random kehitystehtäväni varmaan tässä lähiaikoina olisi työstää sitä suorittajatyyppiä pois minusta. Mutta sitten huomasin, että sehän on vähän niin kuin suoritus hävittää se? En siis taida tehdä asialle yhtään mitään niin en ainakaan suorita. Ja niille jotka eivät tiedä: taidan ihan oikeasti olla vähän suorittajatyyppi. Olen kyllä tässä viime viikkojen tai kuukausien, en tiedä, yrittänyt opetella että ihmissuhde ei ole suoritus. Voi ei, taidan yrittää suorittaa tuotakin. Tylsää tämän miettiminen. (Miten ovela pako ikävien asioiden miettimisestä!)

Yritän sitten ihan oikeasti muistaa huomenna kiitospalstan! En tajua, aina tuntuu että en vain ehdi tehdä mitään, esimerkiksi sitä kiitospalstaa. On aika vaikeaa muistaa että minä olen maailma ja aika on minun, koska kaikki vaativat aikaa ja pitäisi tehdä kaikkea enkä minä ehdi tehdä kaikkea. Miksi kaikki eivät voisi pitää tärkeänä jotain hienoa asiaa eikä sitä että argh. Mutta taitaa se kuitenkin olla minusta kiinni kuinka paljon hermostun jostain ajasta. Olisi varmaan hyvä tietää mikä minulle on tärkeää niin voisin miettiä aikaani senkin mukaan. Rankkaa tällainen asioiden työstäminen, niin kuin nyt tuon ajan katoamisen. Alkaa väsyttää ja tekee mieli tehdä jotain muuta.

// Etsin tänään paperia taitellakseni suoran ympyräkartion tilavuuden tai jotain mutta löysinkin kukan matematiikasta.
Keltainen oli liian keltaista
siksi otin kynäni ja väritin
minulla oli enemmän valtaa nyt
mutta koska väritin
sammutin kukan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Olin koulussa ja oli ihan hilpeää muistaakseni. " Ei kai! Erästä vaan eräs jotai ihmettä tökkii jollai kynällä tunnilla, CHEE?

- Anonyymi (pitäs parempi nimi keksiä. EN KYKENE.)

Lyydia kirjoitti...

Anonyymi: :---D En ollu muuten minä se! Mokoma!
Voisit laittaa nimimerkiksi vaikka nimesi?

Anonyymi kirjoitti...

"Yritän sitten ihan oikeasti muistaa huomenna kiitospalstan!" ;)