sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kellotonta

Ei kelloa pääsekään pakoon. Yritin tänään olla kelloton. Aamulla se olikin helppoa kun heräsin ja fiilistelin sunnuntaiaamua. Mutta voi ei - facebook pilasi kaiken. Eihän sitä kellonaikaa päässyt pakoon millään kun se kerran siinä keskustelussa näkyi. Peitin sen silti jollain paperilla. Sitten päätin lähteä kauppaan ja unohtaa siellä ajankulun.

Ja todellakin unohdin sen. Kai kävitte kaikki tänään ulkona, ihan mieletöntä! Kun pääsin ulos täältä talosta, taisin kulkea pitemmän aikaa vain hymyillen ihan mielissäni. Ensiksi näin että aurinko paistoi ihan lämmittävästi ja oli kevät. Sitten huomaisin jonkun randomin sedän kuvailemassa tienreunassa. Se hymyili. Oikeastaan unohdin koko kaupassakäymisen ja lähdin vain fiiliskävelemään ympäriinsä. Päädyin jonnekin ihan outoon paikkaan missä en ollut koskaan ennen käynyt ja se oli aivan huippua. Se taas oli hassua että vastaani käveli vain reippailijoita reippaissa asuissa ja minulla itselläni oli korkkarit jalassa. Kävelin niin kauan että oikeastaan eksyin vähäksi aikaa. Onneksi olin ovela ja tajusin lopulta missä olin ja miten sieltä pääsi pois ja kävin jopa siellä kaupassa.

Kävin muuten toisenkin kerran unohtamassa ulkona ajankulun. En tiedä milloin, mutta lähdin ulos koska huomasin että siellä oli samanlainen valaistus kun syksyllä. Oli todella hienoa vaikka olikin kylmä. Kävin katsomassa olet tässä -siltaa ja luistelijoita. Näin kun lapset laskivat rappusia pulkalla ja kun jotkut randomit sedät käyttivät varmasti vaimojensa koiria kävelyllä. Luistelin korkkareillani jyrkän mäen kanssa ja keräsin katseen vauvalta. Jossain vaiheessa kun aurinko valaisi kasvoni huomasin, että minä olen niin osa maailmaa ettei välillä ole mitään. Se oli tosi hienoa. En tuntenut itseäni.

Kelloton päiväni ei siis onnistunut ihan niinkuin suunnittelin. Oli se silti ihan valaiseva. Vaikka katsoinkin välillä kelloa, minun ei tarvinnut välittää siitä niin kamalasti. Kello tai sen miettiminen ei tunnu niin kamalan tärkeältä nyt. (Tosin en mene vannomaan huomisesta, voi ei, aikatauluja!) Aikaa ei välttämättä ole ja jos on niin se on aika suuri. Kello on vain sellainen hento juttu mikä on laitettu siihen päälle ja se on ihan okei. Minustahan se aika on kiinni. Minä olen maailma.

4 kommenttia:

k (a t) kirjoitti...

taas yks hyvä idea!:) kiitos vain, voisin vaikka lainata mutta lupaan palauttaa! kat on muuten kiva nimi, huomasin. mun nimien ensimmäiset kirjaimet nimittäin! eli siis TOSI KIVAT!:)

Lyydia kirjoitti...

k(at): joo lainaa vain. tämä oli kyllä tosi hankala projekti minullekin.. Joo kat on tosi kiva, se on jotenkin kevyempi kuin katri. hienot nimet sulla!

k kirjoitti...

katista tulee mieleen kissa ku se on sillee cat ja katti sekotus.. vaikken kissoista tykkääkkää ni kat on silti tyyliä täynnä!:) jos vaikka pääsiäisenä yrittäis ku on ainaki aikaa-

Kirsi kirjoitti...

random päivä :D