omahuone

Päivällä ajettiin elämäjärven ohi, isojen mutta vanhanaikaisesti tyylittömien siltojen yli, kaupungin keskipäivän hiljainen vilinä tuntui hupsulta pitkän matkan jälkeen. Tuttujen asioiden näkemisestä tuli tarkastelua, ajo-ohjeiden antamisesta huvitus.

Silitin uudet verhot, levittelin tärkeät tavarani oikeille paikoilleen, keitin litran teetä ja hengittelin huoneen parhaalla paikalla. Mielenliikkeet myötäilee kevyttä italialaista poppia, tempo che se ne va, on helppo olla. Tätä kevyttä rytmiä haluan kantaa mukana huomisen, kallistaa päätä kuunnellessa, ehtiä katsoa miten ihmiset astelevat mustassa maassa vaihtamaan kiireensä toisiin.