Kirjastoon lähdetään hämärässä kuten kuuluu. Hyllyjä kierrellessäni tuhahdan uutuushyllylle, pyörittelen tietokirjoja käsissä ja kuljetan sormea pitkin otsikkoa. Jos lukisin tämän, olisinko jotain muuta vai pysyisinkö samana. Ylimalkaisesti ohitan kiinnostavat runokirjat, vilkaisen teemoittain järjesteltyjä talviurheilusivuja.
Lähtiessäni laukussa on kokoelma faabeleita, ehkä ne muuttavat elämäni. Siitä mitä luet tulee osa sinua, toteaa kirjaston ovi kun lähden. Kävelen määrätietoisesti kauniissa pakkasilmassa kotiin - ehkä tämä onkin sitä mitä minä olin ennen kuin elämä tuli väliin - kirjanlukija elämäntavaltaan, kirjahyllyjen välissä asuva teensuurkuluttajahippi, optimistin tarmolla sivuja kääntelevä intomieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti