Voi minua parkaa! Kaikki eilen hienosti suunnittelemani epäonnistui tänään, koska olin ihan liian laiska. En tajua minne kaikki energia on mennyt. En muistanut ollenkaan olla outo ja hämmentää ihmisiä. Tai taisin sittenkin hämmentää niitä, tosin ne ilmeet eivät olleet ihan hymyjä. Mikä kaikkia oikein vaivasi, keskiviikko on ihan loistava päivä.
Niin, keskiviikkoaamut ovat ihan loistavia. Kun heräsin, ulkona oli valoisaa enkä edes ollut väsynyt. Heräsin niin aikaisin että ehdin fiilistellä joka hetken. Lehdenjakaja oli taas mukava ja toi sen lehden taas niin hienoon aikaan. Luin lehden ja sitten löysin vielä kauneus&terveys-lehdenkin ja luin mielissäni juttua positiivisuudesta. Söin samalla terveellisen näköistä aamupalaa ja hengasin peilin edessä miettien miten sairaan hieno olen. Siinä vaiheessa kun menin ulos, aloin jo ihmetellä miten ihmeessä aamu on ollut niin helppo - ulkonakaan ei ollut edes kylmä. Matkalla joku yllätti, tosin en tietenkään saisi hihittää toisen vahingolle. Voi ei, anteeksi.
Loistava aamuni kuitenkin palautui normaaliksi koulussa, koska niin monilla tuntui olevan huono päivä. En enää viimeisillä tunneilla jaksanut hihitellä kamalasti.
Tässä on nyt jotain oikein väärää. Tein äsken ihan sairaan ahkerasti koulujuttuja, mutta en osaa vielä oikein olla siitä mielissäni. Ahaa, ja taidan tietää mistä se johtuu, mutta ikävä kyllä sensuurimörkö ei nyt halua kertoa asiasta. Ihan kumma tyyppi sekin, voisi muuttaa vaikka kuuhun.Tai ei, sääli kuu-ukkoja. Niillä varmaan on jo oma sensuurimörkö kun niitä ei koskaan näe. Mitä ihmettä täällä tapahtuu. En varmaan jaksaisi lukea omaa blogiani jos olisin joku random. Vaan ei sillä niin väliä.
Hei piristäkää vähän. Tuon ei tarvitse koska se teki sen jo.
// persoonallisuus on ihmisen ainutkertaisten piirteiden kokonaisuus
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Sekavaa tiistai-iltaa taas kerran
Hei taas. En muista juuri nyt yhtään mitään oikeaa ja muutenkin olo on vähän sellainen että kirjoitan nyt ihan mitä haluan. Tai ei siinä mitään uutta, mutta nyt en jaksa keksiä tähän mitään ideaa.
On jotenkin tosi tyyni olo. Tai sellainen rauhallinen mutta vain siksi että olen sullonut kaiken ajateltavan sellaiseen siistiin lipastoon tuolla päässä. Tein sen psykologian tunnilla, koska katsoimme videota jossa joku tyyppi kertoi hienosti omasta linnoituksestaan. Varmaan poimin siitä idean ja muokkasin sitä. Sitten laitoin kaiken sinne lipastoon ja yritin hukata avaimen (ei onnistunut) ja kirjoitin tyytyväisenä vihkooni. Se uusi vihko on muuten uhkaavasti päiväkirjantasoinen fiilistallenne.
Onkohan se lipasto tarpeeksi hyvä säilytyspaikka. Hmm. En usko itsekään.
Sen lisäksi että olen rauhaisa, olen myös yllättäen aika mielissään. Esimerkiksi siksi että olen tässä kahden päivän aikana saanut kaksi, siis KAKSI, kirjettä. Ensimmäinen oli aika yllätys ja aivan loistava sellainen. Toista sentään odotin, mutta en aivan vielä! Arvatkaa olinko ihan liian mielissään niistä kirjeistä. Ihan niinkuin paras kirjeenvaihtokaverini aina sanoo (tai siis kirjoittaa), että se on aivan mahtava fiilis saada kirje: ajatella että joku on oikeasti kuluttanut aikaa ja kyniään sanoakseen jotain ihan vain sinulle.
Nyt kuunnelkaa tuota biisiä. Saatan laittaa sen kyllä joskus tänne uudelleenkin, koska se on hieno.
Tuli juuri tätä kirjoittaessa ja tuota kuunnellessa sellainen olo, että kaikkien pitäisi tajuta miten helppoa ja kivaa se on että on kivaa. Ajattelin tehdä huomenna jollakin tunnilla vihkooni listaa asioista jotka ovat kivoja. Ja sitten yrittää lisätä niitä päivääni. On tärkeää huomata kaikki kiva.
Muumifiilis on muuten tosi hyvä juttu, sellainen ei-tämä-nyt-niin-merkittävää-ole-vaikka-onkin-pienisuuri-asia. Ei välinpitämätön mutta kuitenkin tarpeeksi rento.
Olen tänään vähän sekavapuheinen. Kaikki hämmentävät minua jatkuvasti, mutta se on todella siistiä. Ehkä se että kaikki saavat minut hämmentymään aiheuttaa sen että haluan saada vastaavasti muut hämilleen. Tai edes katsomaan toisen kerran. Voisin kokeilla yllättää huomenna ihmisiä niin että ne hymyilevät tai ainakin pyöräyttävät silmiään silleen hassusti. Toisaalta olisi myös kiva yrittää huomioida asioita vähän enemmän. Jännittävää, vaikka suunnittelen jotain huomistakin ihan mielissäni, minulla ei oikeasti ole aavistustakaan.
Oletteko tekin huomanneet miten ihanan epävarmaa kaikki on?
On jotenkin tosi tyyni olo. Tai sellainen rauhallinen mutta vain siksi että olen sullonut kaiken ajateltavan sellaiseen siistiin lipastoon tuolla päässä. Tein sen psykologian tunnilla, koska katsoimme videota jossa joku tyyppi kertoi hienosti omasta linnoituksestaan. Varmaan poimin siitä idean ja muokkasin sitä. Sitten laitoin kaiken sinne lipastoon ja yritin hukata avaimen (ei onnistunut) ja kirjoitin tyytyväisenä vihkooni. Se uusi vihko on muuten uhkaavasti päiväkirjantasoinen fiilistallenne.
Onkohan se lipasto tarpeeksi hyvä säilytyspaikka. Hmm. En usko itsekään.
Sen lisäksi että olen rauhaisa, olen myös yllättäen aika mielissään. Esimerkiksi siksi että olen tässä kahden päivän aikana saanut kaksi, siis KAKSI, kirjettä. Ensimmäinen oli aika yllätys ja aivan loistava sellainen. Toista sentään odotin, mutta en aivan vielä! Arvatkaa olinko ihan liian mielissään niistä kirjeistä. Ihan niinkuin paras kirjeenvaihtokaverini aina sanoo (tai siis kirjoittaa), että se on aivan mahtava fiilis saada kirje: ajatella että joku on oikeasti kuluttanut aikaa ja kyniään sanoakseen jotain ihan vain sinulle.
Nyt kuunnelkaa tuota biisiä. Saatan laittaa sen kyllä joskus tänne uudelleenkin, koska se on hieno.
Tuli juuri tätä kirjoittaessa ja tuota kuunnellessa sellainen olo, että kaikkien pitäisi tajuta miten helppoa ja kivaa se on että on kivaa. Ajattelin tehdä huomenna jollakin tunnilla vihkooni listaa asioista jotka ovat kivoja. Ja sitten yrittää lisätä niitä päivääni. On tärkeää huomata kaikki kiva.
Muumifiilis on muuten tosi hyvä juttu, sellainen ei-tämä-nyt-niin-merkittävää-ole-vaikka-onkin-pienisuuri-asia. Ei välinpitämätön mutta kuitenkin tarpeeksi rento.
Olen tänään vähän sekavapuheinen. Kaikki hämmentävät minua jatkuvasti, mutta se on todella siistiä. Ehkä se että kaikki saavat minut hämmentymään aiheuttaa sen että haluan saada vastaavasti muut hämilleen. Tai edes katsomaan toisen kerran. Voisin kokeilla yllättää huomenna ihmisiä niin että ne hymyilevät tai ainakin pyöräyttävät silmiään silleen hassusti. Toisaalta olisi myös kiva yrittää huomioida asioita vähän enemmän. Jännittävää, vaikka suunnittelen jotain huomistakin ihan mielissäni, minulla ei oikeasti ole aavistustakaan.
Oletteko tekin huomanneet miten ihanan epävarmaa kaikki on?
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Ikkunafiilis
Voihan sitä fiilistä aina yrittää selittää. En ehkä halua, koska se on niin hieno.
Kuvat, paitsi tuo yksi, täältä.
Viikonloppuna olin korkeasaaressa. Jätin kännykkäni (tahallisesti tietenkin) tänne kämpälle, samoin kuulokkeet. Oli ihan hilpeää kun ei voinut kuunnella musiikkia. Mutta kyllä se siitä, fiilistelin sitten ja katselin ikkunasta ulos.
Huomenna graafinen päivä. Saa osallistua jos haluaa.
Kevät. Ihan hyvin.
Kuvat, paitsi tuo yksi, täältä.
Viikonloppuna olin korkeasaaressa. Jätin kännykkäni (tahallisesti tietenkin) tänne kämpälle, samoin kuulokkeet. Oli ihan hilpeää kun ei voinut kuunnella musiikkia. Mutta kyllä se siitä, fiilistelin sitten ja katselin ikkunasta ulos.
Huomenna graafinen päivä. Saa osallistua jos haluaa.
Kevät. Ihan hyvin.
torstai 25. helmikuuta 2010
Tänään on torstai
Otsikko on yllättävä. Kannattaa keskittyä tuohon tänään on torstai -juttuun. Se on melkein kuin olet tässä -silta.
Sain tänään taas täytettyä yhden vihon. Se oli aika hauska lukea, koska olin kirjoittanut siihen edellisen kerran pidemmästi suunnilleen vuosi sitten. Ja olinkin kirjoittanut tosi ihanasti tämän nykytilanteen kannalta. Olen ollut aika kiltti itselleni tässä vuoden aikana. Päätin sitten olla vielä kiltimpi ja ostin uuden vihon täytettäksi, tällä kertaa pinkin prinsessavihon. Siinä on tosi kivan valkoiset sivut, tykkään niistä. Toisaalta en tykkää tuon kannessa olevan prinsessan kieroista silmistä. Taidan aloittaa noiden kivojen sivujen täyttämisen heti tänään tai sitten huomenna. Ihan uskomatonta miten paljon minulla on asiaa ja miten suuri osa siitä on turhaa.
Tänään fiilis on ollut vähän outo. Sen verran huono että ainakaan vielä tästä päivästä ei voi sanoa että se olisi ollut loistava. Kuitenkin välillä on ollut tosi kivaa, esimerkiksi silloin kuin katselin junaa matikanluokan ikkunasta tai kun hengailin. Silti yleisfiilis on jotenkin sellanen hmm.. en osaa oikein selittää. Pysähtynyt jotenkin. Vähän samanlainen kuin sillon jos on unohtanut/tehnyt väärin jotakin. En tiedä. Se menee ohi.
Ja hei, olen itsekin odottanut seuraavaa juttua suunnilleen koko viikon. Kiitospalsta! Älkää muuten kukaan ikinä loukkaantuko jos ette ole täällä. Ei tämä ole mikään "näitä tyyppejä arvostan kaikkein eniten" juttu vaan näitä tekee mieli kiittää jostakin. Oikeastaan aika random projekti tämäkin.
Haasteesta innostuneet
Ihan mieletöntä että olen saanut jotkut kirjoittamaan ja vielä parempi jos tyypit ovat tykänneet siitä!
Jokainen, joka kertoo jonkin aiheen mistä haluaisi minun kirjoittavan.
Ei niin etten itsekin keksisi, mutta toisten antamat aiheet voisivat olla ihan hauskoja toteuttaa. Tai vaikken toteuttaisikaan, niin ainakin olisi ihan kiva tietää toiveita.
Kaappibilettäjät
Se oli ihan mieletöntä! Kiits!
Kirjakielenpuhuja
Kiits hei hengailuseurasta. Olet tosi yllättävä, mutta ellen aivan väärin tiedä niin hieno tyyppi. Varsinkin tänään olit tosi loistavaa seuraa!
Citymarketin kassaneiti
Anteeksi, olin vähän töykeä itse mutta tosi kiva kun olet niin hyvä työssäsi: minä olisin jo mulkaissut pahasti sitä pappaa joka maksoi ostoksensa suunnilleen sentin kolikoilla.
Eräs tyyppi historiantunnilta
Oli tosi hyvä onni että satuit samaan ryhmään siinä ryhmätyössä. En olisi jaksanut muuten yhtään sitä porukkaa. Ei se sen työn esittäminenkään ollut niin kamalaa sitten. Ehkä joskus uskallan sanoa moi.
Kukkapäivän kukkaset
Oli aivan loistava ameliefiilis siellä. On tosi hienoa että olette tarpeeksi hulluja kummallisiin tempauksiin.
Se tyyppi joka jakaa lehden aamulla
Keskiviikkona ajoituksesi oli täydellinen: olin tehnyt itselleni oikein hienon aamupalan jugurtista ja marjoista ja sitten vielä lehtikin tuli luettavaksi sillä samalla hetkellä. Kiits!
Tädit ja nuori neiti Coffee Housesta
Kiitos kun autoitte meitä raukkoja ja lahjoititte meille hieman paperia kaatuneen veden siivoamiseen.
S
Toivottavasti sinua ei ärsytä olla täällä suunnilleen joka viikko. Toisaalta on vähän outoa laittaa tämä tänne kun nähdään kuitenkin koulussa. Feimiyttä. Mutta niin, kiitos kun kirjoitit sen hienon runon ja olet nerokas ja innostut siisteistä jutuista ja hengailet facebookissa myöhään ja soitat pianoa ja hymyilet hiusten alta hienosti. Mutta..!
Biisiksi valitsin tämän, koska kuuntelin sen juuri ennen ruotsintuntia ja siitä tuli tosi hyvä fiilis. Ilman sitä olisin murjottanut vähän enemmän.
// Uteliaisuus ja seikkailu ovat hienoja. Mutta onko tämä vakava asia?
Sain tänään taas täytettyä yhden vihon. Se oli aika hauska lukea, koska olin kirjoittanut siihen edellisen kerran pidemmästi suunnilleen vuosi sitten. Ja olinkin kirjoittanut tosi ihanasti tämän nykytilanteen kannalta. Olen ollut aika kiltti itselleni tässä vuoden aikana. Päätin sitten olla vielä kiltimpi ja ostin uuden vihon täytettäksi, tällä kertaa pinkin prinsessavihon. Siinä on tosi kivan valkoiset sivut, tykkään niistä. Toisaalta en tykkää tuon kannessa olevan prinsessan kieroista silmistä. Taidan aloittaa noiden kivojen sivujen täyttämisen heti tänään tai sitten huomenna. Ihan uskomatonta miten paljon minulla on asiaa ja miten suuri osa siitä on turhaa.
Tänään fiilis on ollut vähän outo. Sen verran huono että ainakaan vielä tästä päivästä ei voi sanoa että se olisi ollut loistava. Kuitenkin välillä on ollut tosi kivaa, esimerkiksi silloin kuin katselin junaa matikanluokan ikkunasta tai kun hengailin. Silti yleisfiilis on jotenkin sellanen hmm.. en osaa oikein selittää. Pysähtynyt jotenkin. Vähän samanlainen kuin sillon jos on unohtanut/tehnyt väärin jotakin. En tiedä. Se menee ohi.
Ja hei, olen itsekin odottanut seuraavaa juttua suunnilleen koko viikon. Kiitospalsta! Älkää muuten kukaan ikinä loukkaantuko jos ette ole täällä. Ei tämä ole mikään "näitä tyyppejä arvostan kaikkein eniten" juttu vaan näitä tekee mieli kiittää jostakin. Oikeastaan aika random projekti tämäkin.
Haasteesta innostuneet
Ihan mieletöntä että olen saanut jotkut kirjoittamaan ja vielä parempi jos tyypit ovat tykänneet siitä!
Jokainen, joka kertoo jonkin aiheen mistä haluaisi minun kirjoittavan.
Ei niin etten itsekin keksisi, mutta toisten antamat aiheet voisivat olla ihan hauskoja toteuttaa. Tai vaikken toteuttaisikaan, niin ainakin olisi ihan kiva tietää toiveita.
Kaappibilettäjät
Se oli ihan mieletöntä! Kiits!
Kirjakielenpuhuja
Kiits hei hengailuseurasta. Olet tosi yllättävä, mutta ellen aivan väärin tiedä niin hieno tyyppi. Varsinkin tänään olit tosi loistavaa seuraa!
Citymarketin kassaneiti
Anteeksi, olin vähän töykeä itse mutta tosi kiva kun olet niin hyvä työssäsi: minä olisin jo mulkaissut pahasti sitä pappaa joka maksoi ostoksensa suunnilleen sentin kolikoilla.
Eräs tyyppi historiantunnilta
Oli tosi hyvä onni että satuit samaan ryhmään siinä ryhmätyössä. En olisi jaksanut muuten yhtään sitä porukkaa. Ei se sen työn esittäminenkään ollut niin kamalaa sitten. Ehkä joskus uskallan sanoa moi.
Kukkapäivän kukkaset
Oli aivan loistava ameliefiilis siellä. On tosi hienoa että olette tarpeeksi hulluja kummallisiin tempauksiin.
Se tyyppi joka jakaa lehden aamulla
Keskiviikkona ajoituksesi oli täydellinen: olin tehnyt itselleni oikein hienon aamupalan jugurtista ja marjoista ja sitten vielä lehtikin tuli luettavaksi sillä samalla hetkellä. Kiits!
Tädit ja nuori neiti Coffee Housesta
Kiitos kun autoitte meitä raukkoja ja lahjoititte meille hieman paperia kaatuneen veden siivoamiseen.
S
Toivottavasti sinua ei ärsytä olla täällä suunnilleen joka viikko. Toisaalta on vähän outoa laittaa tämä tänne kun nähdään kuitenkin koulussa. Feimiyttä. Mutta niin, kiitos kun kirjoitit sen hienon runon ja olet nerokas ja innostut siisteistä jutuista ja hengailet facebookissa myöhään ja soitat pianoa ja hymyilet hiusten alta hienosti. Mutta..!
Biisiksi valitsin tämän, koska kuuntelin sen juuri ennen ruotsintuntia ja siitä tuli tosi hyvä fiilis. Ilman sitä olisin murjottanut vähän enemmän.
// Uteliaisuus ja seikkailu ovat hienoja. Mutta onko tämä vakava asia?
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Kukkapäivä!
Heissan, te kaikki.
Tänään oli kukkapäivä, lisää infoa voitte lukea täältä jos haluatte. Varmaan myöhemmistä postauksista tuolta löytyy vielä lisää joskus. Ohjelmassa tänään oli muun muassa kukkakuosiin pukeutuminen, kukittaminen ja ameliekerhoilu tai jokin sellainen. Oli aika sairaan kivaa vaikka aikaa olikin liian vähän. Minun mielestäni ainakin!
Voin kertoa jälleen, että olen ollut aika mielissäni viime aikoina. Maanantaina oli oikein hyvä maanantaifiilis ja kahvilointia! Tiistaina pidimme hauskat kaappibileet eikä illallakaan ollut ankeaa, päinvastoin. Kokeenpalautuksetkin olivat aika iloinen yllätys. Arvatkaa kuka sai filosofiasta kympin! Loppuviikosta en sitten tiedä ollenkaan. Torstai ja perjantai voivat olla ihan mitä vain, toivottavasti jotain hauskaa. Viikonloppu saattaa olla vähän outo, mutta pitää nyt katsoa. Jospa keksisin jotain siellä korkeasaaressa. Ja ainakin sunnuntaina palaan tänne.
Koska nyt on ollut niin siistiä, en osaa oikein päättää mitkä ovat olleet parhaimpia hetkiä. Jotenkin hassua, että menee niin hyvin, että kaikesta tulee sellaista ihme sekasortoa mistä ei voi etsiä niitä parhaita kohtia. Kaikki on niin loistavaa! Hienoa on ollut ainakin hämmentyminen, kukkapäivän tempaukset, talvitien valitseminen kotimatkalla, eräs mahtava biisi, haasteen toteuttaminen, facebook-illat, mustikoiden syöminen ja huvittuminen psykantunneilla. Ei niin hauskaa on sitten ollut se että en ole oikein tajunnut, se etten kestä tuijotusta ja se että en jaksa lukea italian sanoja, en ollenkaan!
Oli tosi vaikea päättää, minkä biisin laitan tänään. Haluan ehkä säästää vielä tämän hetken lempibiisiäni johonkin vielä mielettömämpään postaukseen. Tai sitten en malta odottaa mitään siistiä postausta ja laitan sen huomenna. Voitte nyt kuunnella tämän toisen. Tykkään siitäkin.
Huomenna kiitospalsta!
Ja lukekaa (tai jotain sellaista) tämä, tykkään siitä.
// Mitä ihmettä? enosaaiikapuajännittävää hui
Tänään oli kukkapäivä, lisää infoa voitte lukea täältä jos haluatte. Varmaan myöhemmistä postauksista tuolta löytyy vielä lisää joskus. Ohjelmassa tänään oli muun muassa kukkakuosiin pukeutuminen, kukittaminen ja ameliekerhoilu tai jokin sellainen. Oli aika sairaan kivaa vaikka aikaa olikin liian vähän. Minun mielestäni ainakin!
Voin kertoa jälleen, että olen ollut aika mielissäni viime aikoina. Maanantaina oli oikein hyvä maanantaifiilis ja kahvilointia! Tiistaina pidimme hauskat kaappibileet eikä illallakaan ollut ankeaa, päinvastoin. Kokeenpalautuksetkin olivat aika iloinen yllätys. Arvatkaa kuka sai filosofiasta kympin! Loppuviikosta en sitten tiedä ollenkaan. Torstai ja perjantai voivat olla ihan mitä vain, toivottavasti jotain hauskaa. Viikonloppu saattaa olla vähän outo, mutta pitää nyt katsoa. Jospa keksisin jotain siellä korkeasaaressa. Ja ainakin sunnuntaina palaan tänne.
Koska nyt on ollut niin siistiä, en osaa oikein päättää mitkä ovat olleet parhaimpia hetkiä. Jotenkin hassua, että menee niin hyvin, että kaikesta tulee sellaista ihme sekasortoa mistä ei voi etsiä niitä parhaita kohtia. Kaikki on niin loistavaa! Hienoa on ollut ainakin hämmentyminen, kukkapäivän tempaukset, talvitien valitseminen kotimatkalla, eräs mahtava biisi, haasteen toteuttaminen, facebook-illat, mustikoiden syöminen ja huvittuminen psykantunneilla. Ei niin hauskaa on sitten ollut se että en ole oikein tajunnut, se etten kestä tuijotusta ja se että en jaksa lukea italian sanoja, en ollenkaan!
Oli tosi vaikea päättää, minkä biisin laitan tänään. Haluan ehkä säästää vielä tämän hetken lempibiisiäni johonkin vielä mielettömämpään postaukseen. Tai sitten en malta odottaa mitään siistiä postausta ja laitan sen huomenna. Voitte nyt kuunnella tämän toisen. Tykkään siitäkin.
Huomenna kiitospalsta!
Ja lukekaa (tai jotain sellaista) tämä, tykkään siitä.
// Mitä ihmettä? enosaaiikapuajännittävää hui
tiistai 23. helmikuuta 2010
Haastetunnelmat
Kuten varmaan edellisestä postauksesta tuli selväksi, olen tällä hetkellä aika voittaja! Eilen oli aivan loistava päivä, eikä vain sen takia että haaste oli hauska!
Sunnuntai-iltana olin ihan fiiliksissä ja kirjoitin jo aamulla ihanan vihon kanteen "TUULEE". Luulen että se oikeasti tarkoitti jotain oikein merkityksellistä, mutta en sitten tiedä. Aloitin kirjoittamisen maanantaina siinä ensimmäisen tunnin alussa, aiheena muun muassa kyseisen tunnin opettaja ja aiheet. Kirjoitin koulupäivän aikana aika ahkerasti, pääsin kahdeksannelle sivulle. Sitten päädyin yllättäen kahvilaan hienossa seurassa ja ehti siinä parin tunnin aikana vähän kirjoittaakin. Loput 10 sivua täytin kotona sekalaisilla jutuillani, ja valmista oli puoli yhdentoista aikaan illalla. Siinä vaiheessa kun jäljellä oli 6 sivua, taisi paniikki olla suurin.
Ja se oli varmaan juuri niin mieletöntä kuin odotinkin. Oli niin siistiä vain kirjoittaa. Illalla kirjoittaessani pääsin juuri siihen hienoon tilaan, missä en tajunnut mitään muuta kuin sen kirjoittamisen. Kirjoitin melkein koko vihon englanniksi, mikä oli kyllä myös aika jännittävää. Kielioppini ei ole lähelläkään oikeaoppista, mutta oli silti jotenkin vapaampaa kirjoittaa englanniksi. Ikävämpi seuraus oli kyllä se, että aloin kääntämään kaikkea kirjoittamaani englanniksi päässäni. Onneksi se alkaa jo loppua.
Älkää muuten kysykö mistä kirjoitin, koska en halua kertoa! Yllätyin kuitenkin tänään lukiessani kirjoituksia siitä miten hienosti olin kuvaillut asioita ja miten paljon minulla oli asiaa. Ja että nauroin omille jutuilleni (ne kun yleensä ovat aika tylsiä..), se oli omituista. Oli myös hienoa tajuta paremmin joitakin omia juttujaan. Niitten pistäminen paperille sai kaiken jotenkin näyttämään selkeämmältä tai ainakin helpommalta. Nyt aion säilöä vihon jonnekin piiloon ja lukea jonkun kuukauden päästä uudestaan. Ja ajattelin alkaa kuljettaa mukanani jotain vastaavaa vihkoa mihin voin aina kirjoitella fiiliksistäni.
Miten teillä muilla meni? Oliko siistiä? Ja mikäs siinä, toteuttakaa vain tuota haastetta edelleenkin ja muokatkaa vaikka itsellenne sopivaksi. Kunhan teillä on kivaa.
Sunnuntai-iltana olin ihan fiiliksissä ja kirjoitin jo aamulla ihanan vihon kanteen "TUULEE". Luulen että se oikeasti tarkoitti jotain oikein merkityksellistä, mutta en sitten tiedä. Aloitin kirjoittamisen maanantaina siinä ensimmäisen tunnin alussa, aiheena muun muassa kyseisen tunnin opettaja ja aiheet. Kirjoitin koulupäivän aikana aika ahkerasti, pääsin kahdeksannelle sivulle. Sitten päädyin yllättäen kahvilaan hienossa seurassa ja ehti siinä parin tunnin aikana vähän kirjoittaakin. Loput 10 sivua täytin kotona sekalaisilla jutuillani, ja valmista oli puoli yhdentoista aikaan illalla. Siinä vaiheessa kun jäljellä oli 6 sivua, taisi paniikki olla suurin.
Ja se oli varmaan juuri niin mieletöntä kuin odotinkin. Oli niin siistiä vain kirjoittaa. Illalla kirjoittaessani pääsin juuri siihen hienoon tilaan, missä en tajunnut mitään muuta kuin sen kirjoittamisen. Kirjoitin melkein koko vihon englanniksi, mikä oli kyllä myös aika jännittävää. Kielioppini ei ole lähelläkään oikeaoppista, mutta oli silti jotenkin vapaampaa kirjoittaa englanniksi. Ikävämpi seuraus oli kyllä se, että aloin kääntämään kaikkea kirjoittamaani englanniksi päässäni. Onneksi se alkaa jo loppua.
Älkää muuten kysykö mistä kirjoitin, koska en halua kertoa! Yllätyin kuitenkin tänään lukiessani kirjoituksia siitä miten hienosti olin kuvaillut asioita ja miten paljon minulla oli asiaa. Ja että nauroin omille jutuilleni (ne kun yleensä ovat aika tylsiä..), se oli omituista. Oli myös hienoa tajuta paremmin joitakin omia juttujaan. Niitten pistäminen paperille sai kaiken jotenkin näyttämään selkeämmältä tai ainakin helpommalta. Nyt aion säilöä vihon jonnekin piiloon ja lukea jonkun kuukauden päästä uudestaan. Ja ajattelin alkaa kuljettaa mukanani jotain vastaavaa vihkoa mihin voin aina kirjoitella fiiliksistäni.
Miten teillä muilla meni? Oliko siistiä? Ja mikäs siinä, toteuttakaa vain tuota haastetta edelleenkin ja muokatkaa vaikka itsellenne sopivaksi. Kunhan teillä on kivaa.
maanantai 22. helmikuuta 2010
Olen paras!
Arvatkaa kuka selvitti juuri itse keksimänsä haasteen!
Voin kertoa että se oli aikaavievää, hauskaa, innostavaa, yllättävää, tylsää, siistiä, parasta ikinä ja vaikka mitä muuta! Tosin oikea käteni on nyt vähän kipeä ja väsyttää vähän. Mutta oli se sen arvoista. Huomenna lisää, kunhan olen lukenut vihkoni!
Kohta nukkumaan!
Voin kertoa että se oli aikaavievää, hauskaa, innostavaa, yllättävää, tylsää, siistiä, parasta ikinä ja vaikka mitä muuta! Tosin oikea käteni on nyt vähän kipeä ja väsyttää vähän. Mutta oli se sen arvoista. Huomenna lisää, kunhan olen lukenut vihkoni!
Kohta nukkumaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
