Tässä aamussa on niin epämiellyttävä olla. Tuulee kauheasti, mutta se tuuli on sellaista joka kiertää kaikki inhottavat nurkat, kerää mukaansa roskia ja hämähäkinseittejä, levittelee ne ympäriinsä eikä auta yhtään eteenpäin. Riepottaa leijan maahan, saa olon tuntumaan niin raskaalta.
Ja epämiellyttävyys - miksi se on taas tuulen syy, valon syy, jonkun muun syy. Kuitenkin kaiken keskellä minä, olen kuin en olisikaan ja yritän elää uudestaan jotain mukavampaa. Vaikka ei se vain toimi niin, hai muistuttaa, nyt pitäisi taas jaksaa ja keskittyä siihen mitä ilman ei voi olla, butterflies and hurricanes. Se saattaa olla oikeassa, ei minusta ole tähän, mutta jos ei niin en tiedä mitä sitten on, epämiellyttävä olo kovassa tuulessa.
Joku lapsi juoksee käytävällä ja varoituksesta huolimatta törmää metalliseen rullakkoon. Sen hämmästynyt huuto kaikuu käytävällä mainosten seassa, tuijotan paikkaa mihin se kaatui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti