Ostoskeskuksessa soi la camisa negra, ohikulkijoiden korkokengät kapisee tahtiin ja suoristelen poistotuotteiden pinoja. Tekisi mieli pyörähtää pari kertaa salaa tai järjestää yksinäinen flash mob toistaiseksi autiossa myymälässä. Joku kävelee ohi hypähdellen, ihan kuin sen olisi vaikea pysyä maan pinnalla, että sen pitäisi oikein ponnistella että askel askeleelta conversen pohja kohtaisi harmaan lattian.
Minä olen hyvällä tuulella koska oli vapaapäivä ja hyviä ihmisiä. Pitkästä aikaa leivottiin keksejä keskellä yötä ja intoiltiin, istuttiin nurmikolla ja ajateltiin sitä että näin siinä sitten kävi. Illalla soitin vielä toiseen suuntaan ja ajattelin jonkun toisen tulevaisuutta ja sanoin että kyllä kaikki selviää. Koska kaikki selviää kun tekee jotain, lähtee ulos ja muuttaa edes jotain, jos ei muuta niin tyyliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti