Olisin jo valmis unohtamaan jatkuvan muutoksen, muuttamisen, muuttumisen. Mutta silti se on taas edessä, uusi alku ja uudet ihmiset ja uudet asiat - innostus, miettiminen, kohtaaminen. Pitäisi hoitaa asioita, soitella puheluita ja kirjoittaa tylsiä asioita ruotsiksi, lähettää asiakirjoja ja todistuksia. Minä en vain vielä haluaisi tarttua toimeen vaan tuijottaa sitä mikä on edessä ja tottua ajatukseen - että kaikki muuttuu taas ja minä muutan kai viidettä kertaa, unohdan kaiken kolmatta kertaa.
Kaikessa häkellyksessä hyvää on kuitenkin se, että nyt minulla on jotain mihin sijoittaa kaikki se mitä haluan, ympäristö ja olosuhteet. Haluaisin asunnon johon on hyvä tulla päivän jälkeen, keittiön jossa on tilaa teehetkille. Ihmisiä jotka ovat muualta kotoisin, jotka juhlivat ja ottavat tosissaan. Haluaisin sievän nahkalaukun ja uudet kengät. Ja haluaisin että takana olevien siltojen toisella puolella ovat ne jotka jäävät muualle ja että niillä riittäisi rahaa postimerkkeihin.
Vaikka toisaalta tämä ei ole alku koska minä en polta siltoja takanani enkä edestäni enkä muilta. Se mikä on nyt taas edessä on vain jatkoa siihen mitä on nyt, tarina ja tie ja vanhanaikainen kartta ilman nuppineulaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti