perjantai 19. heinäkuuta 2013

fokus

Havahduin vähän aikaa sitten siihen, että jos maailma loppuisi tänään, olisin ehkä vähän pettynyt. Että en sittenkään elä nyt, tässä, niin onnellisena että maailmanloppu ei olisi maailmanloppu. Jos maailma loppuisi nyt, niin olisin niin tyytymätön siihen mihin käytän aikani, siihen miten en priorisoi ihmisiä asioiden edelle ja miten laiska olen kirjoittamaan ja soittamaan ja järjestämään hymyjä.


Pitää keskittyä. Pitää keksiä neljä asiaa päivässä, pitää hymyillä neljästi päivässä siksi että haluaa (eikä siksi että pitää). Pitää osata olla kiitollinen ja iloinen siitä mitä on: pyöräilystä kotiin aamuseitsemältä, siitä että näkee jäniksen, yllätysvieraista, tyhjänpäiväisistä juttutuokioista, siitä että voi olla avuksi. Koska niissä on se mitä elämässä juuri silloin on - ja jos se ei miellytä niin osata keskittää fokus muualle, muuttaa jotain koska happiness is the way. 

Tänään: yllätykset, oman maan mansikat, voitonriemu aamuseitsemältä, sinä.

Ei kommentteja: