Tänään pitkästä aikaa kotikotiin, pitkästä aikaa junaan ja matkustamaan. Kaiken lisäksi vielä illalla, silloin kun valo on pehmeää ja kaikilla on pitkä päivä takana. Asemat kulkee ohi, juna kulkee metsän läpi, perillä tuntuu siltä kuin olisi matkustanut pitempään kuin onkaan. En malttaisi odottaa, silloin kaikki on aina niin hyvin ja on aikaa ajatella.
Kuitenkin - outoa mennä taas takaisin. Olen halunnut niin pitkään pois että nyt en enää osaa haluta takaisin. Tai jos haluan, niin en vain näe mitä yhteistä minulla on tai missä metsässä kulkee muurahaistenpolku parhaille marjapaikoille. Tietysti on hauskaa että pienet kissat parveilevat jaloissa (jos kissat nyt ylipäätään parveilevat) ja että tietää tarkalleen kuinka monta askelta on huoneen ovelta toiselle. Ja siellä on taas kaukana kaikesta ja näkee kauempaa jos jaksaa katsoa - hyvä viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti