Siistiä, lakkasin itelle äikänkoekynnet, violettia ja siihen jotain ihmeen tummantummansinistä sähläystä. Vasemman käden nimetön onnistui, mutta oikeasta kädestä ei sitten edes puhuta. Huomenna äidinkielen koe: kielioppia ja tekstitaidon vastauksen tapaista juttua.
Viikonloppu oli yllättävän viihtyisä, mitä nyt vähän stressaava välillä. Tänään oli kuitenkin hienoa lukea monta tuntia kemiaa ja filoa. Kemia sujui astetta paremmin (silti en tiedä mitä on poolisuus tai ainakaan muista), mutta menetän pian hermoni tuon filon kanssa. En vain kestä sitä ihme miettimistä.
Aion viettää seuraavia päiviä pysähdysryntäilemällä. Eli fiuuuh - aika saa kulua liian nopeasti ja sitä saa olla liian vähän paitsi silloin kun päätän pysähtyä keskittymään johonkin hetkeen. Toimii! Nyt menen nukkumaaan: toivottavasti pian on aamu ja olen myös pian tehnyt sen kokeen.
// On hienoa sanoa.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
perjantai 29. tammikuuta 2010
Olla ja haluta olla hyvä
Ei hyvänen aika, nyt riittää tämä kysymysolo ja turhuusahdistus! Käytän tilanteeseeni taas väliaikaista "mitä minä nyt haluan"-ratkaisua ja teen sitä mikä juuri nyt tuntuu kivalta. Nyt haluan tehdä jotain projektia ja aion keskittyä itseeni, yllätys.
Viime postauksessa valitin sitä etten ole vieläkään hyvä missään. Olisi siis varmaan hyvä hetki keksiä se juttu missä olen hyvä. Saattaa nimittäin hyvinkin olla, etten vain tajua sitä missä olen hyvä tai en vain anna lupaa edes yrittää olla hyvä jossain tai tunnustaa sitä.
Missähän minä olisin hyvä, ihan rehellisesti? (Ja kyllä, tiedän että aika lailla kaikessa voisi olla hyvä jos harjoittelisi. En vain välitä siitä nyt.) On varmaan helpompi aloittaa kysymällä missä en ole hyvä, eli aletaan sulkea vaihtoehtoja pois.
En luullakseni ole erityisen musikaalinen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. En jaksa harjoitella minkään soittamista, koska se on työlästä. En halua harjoitella soittamista, koska en osaa ja siinä kestää niin kauan. En uskalla harjoitella soittamista, koska siitä lähtee ääni, jonka myös muut kuulevat. Soitin kyllä ennen pianoa, mutta lopetin sen koska en jaksanut harjoitella ja koko jutusta alkoi tulla liian suorituspainotteista. Ja aina vain klassista. Olisi niin siistiä osata soittaa nuoteista ihan randomilla mitä vain.
En ole varmaan kovin hyvä kuvallisessa ilmaisussakaan, valokuvaamisesta puhumattakaan. Hyvät arvosanat kuvataiteessa selitän lähinnä innostuksella ja taitavasanaisilla arvioinneilla - oikeasti minulla ei ole näkemystä. Tykkään kyllä toisinaan tehdä jotain kuivapastelleilla, mutta sekin on jotenkin jäänyt. Tämä ei vain innosta ja unohdan sen.
En todellakaan ole myöskään liikunnallisesti erityisen lahjakas, sillä normaali kärrynpyöräkin on aika mahdoton suoritus minulle, puhumattakaan haastavammista liikkeistä. En myöskään keksi vielä oikein mitään lajia josta nauttisin aivan sairaasti. Saattaa tosin olla että tämä asia korjaantuu ajan myötä, kun liikunnasta tulee viimein vapaaehtoista eikä oppilaitoksen sanelemaa pakkoa.
"Yllättäen" laitan ei-listaan myös käsityöt. Ne ovat jees pieninä annoksina, mutta vaativat liikaa keskittymistä ja varmaan jonkinlaista näkemystäkin. Onnistumisen tunne on näissä ihan mieletön, mutta toisaalta se, että pienikin virhe voi pilata koko jutun, lähinnä ahdistaa. Hahmotuskykyni kun ei riitä toisinaan edes solmun tekemiseen.
No niin, tulinpa luetelleeksi äsken ei-listalle ison osan monien elämää. Arvostan kyllä noita juttuja todella paljon, haluaisin olla niissä hyvä, mutta ei. Ei vain toimi. Minulla on huono asenne itseeni tekemässä niitä ja sen saa muuttaa. Voi olla että olen vain ennakkoluuloinen/traumatisoitunut/alemmuuskompleksinen. Hahah. Olenpas tänään taas hilpeä.
Jatketaan listojen vaikeampaan osioon eli siihen, missä olen hyvä. Sinänsä yllättävää että koen tämän vaikeammaksi. Olen nimittäin aika hieno tyyppi. Kai. Olen leija.
Olen hyvä istumaan kiltisti ja näyttämään suhteellisen nätiltä. Minulle on oikein helppoa käyttäytyä hillitysti, nauraa hillitysti ja hymyillä vienosti paikaltani oikeina hetkinä. Tähän tosin tarvitaan oikea ympäristö ja tunnelma, eikä se nättinä istuminen yleensä toimi valokuvissa. Mutta noin yleisesti olen hyvä näyttämään nätiltä, hahah. Ei kovin hyödyllinen tai itseä palkitseva taito.
Olen hyvä organisoimaan omaa toimintaani ja toisinaan muidenkin. Aikataulut ja mahdollisten yllättävien tekijöiden näkeminen suunnitelmissa onnistuvat. Olen myös hyvä etsimään tietoa ja taidan myös pitää siitä. Ainakin jos etsimäni tiedonjyvä on hiukkaakaan kiinnostava.
En minä tiedä. Tämän listan luominen ei oikein onnistu, kun laitan kokoajan vastaan kun keksin joitain asioita missä mahdollisesti voisin olla hyvä. Olen siis ovela ja kirjoitan missä haluaisin olla hyvä.
- Haluaisin olla hyvä meikkaamaan ja laittamaan toisten kynsiä ja hiuksia.
- Haluaisin osata soittaa jotakin todella hyvin. Jotain aivan friikkiä soitinta jostain indokiinasta.
- Haluaisin olla hyvä piristämään ihmisiä jo vaikka pelkällä läsnäolollani.
- Haluaisin olla hyvä ja monipuolinen kirjoittaja.
- Olisi myös tosi kiva olla lahjakas kaikessa minkä laitoin ei-listalle.
- Haluaisin olla hyvä puhumaan.
Ja nyt unohdin koko jutun pointin. *Selaa takaisin alkuun..* Ai, siis idea oli etsiä asia missä olen hyvä! Ei tainnut ihan onnistua. Nuo mitkä luettelin, eivät täsmää siihen missä myös haluaisin olla hyvä, vaikka hienoja juttuja ovatkin. Olisiko siis järkevää kehittää jotain noista asioista, missä haluan olla hyvä? Miten kehittää? Mitä niistä? Mikä on järkevää?
Milloin lopetan tämän vaatimisen?
Mitä järkeä on olla hyvä jossain?
Miksi olen?
Mitäs? :--D
Näin eilen unta että olin BB-talossa ja siellä oli kaikkia muitakin mutta heräsin ennen kuin ensimmäinen päällikkökilpailu oli edes päättynyt. Toivottavasti tuo ihana uni jatkuu tänä yönä. Jännittävää!
Viime postauksessa valitin sitä etten ole vieläkään hyvä missään. Olisi siis varmaan hyvä hetki keksiä se juttu missä olen hyvä. Saattaa nimittäin hyvinkin olla, etten vain tajua sitä missä olen hyvä tai en vain anna lupaa edes yrittää olla hyvä jossain tai tunnustaa sitä.
Missähän minä olisin hyvä, ihan rehellisesti? (Ja kyllä, tiedän että aika lailla kaikessa voisi olla hyvä jos harjoittelisi. En vain välitä siitä nyt.) On varmaan helpompi aloittaa kysymällä missä en ole hyvä, eli aletaan sulkea vaihtoehtoja pois.
En luullakseni ole erityisen musikaalinen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. En jaksa harjoitella minkään soittamista, koska se on työlästä. En halua harjoitella soittamista, koska en osaa ja siinä kestää niin kauan. En uskalla harjoitella soittamista, koska siitä lähtee ääni, jonka myös muut kuulevat. Soitin kyllä ennen pianoa, mutta lopetin sen koska en jaksanut harjoitella ja koko jutusta alkoi tulla liian suorituspainotteista. Ja aina vain klassista. Olisi niin siistiä osata soittaa nuoteista ihan randomilla mitä vain.
En ole varmaan kovin hyvä kuvallisessa ilmaisussakaan, valokuvaamisesta puhumattakaan. Hyvät arvosanat kuvataiteessa selitän lähinnä innostuksella ja taitavasanaisilla arvioinneilla - oikeasti minulla ei ole näkemystä. Tykkään kyllä toisinaan tehdä jotain kuivapastelleilla, mutta sekin on jotenkin jäänyt. Tämä ei vain innosta ja unohdan sen.
En todellakaan ole myöskään liikunnallisesti erityisen lahjakas, sillä normaali kärrynpyöräkin on aika mahdoton suoritus minulle, puhumattakaan haastavammista liikkeistä. En myöskään keksi vielä oikein mitään lajia josta nauttisin aivan sairaasti. Saattaa tosin olla että tämä asia korjaantuu ajan myötä, kun liikunnasta tulee viimein vapaaehtoista eikä oppilaitoksen sanelemaa pakkoa.
"Yllättäen" laitan ei-listaan myös käsityöt. Ne ovat jees pieninä annoksina, mutta vaativat liikaa keskittymistä ja varmaan jonkinlaista näkemystäkin. Onnistumisen tunne on näissä ihan mieletön, mutta toisaalta se, että pienikin virhe voi pilata koko jutun, lähinnä ahdistaa. Hahmotuskykyni kun ei riitä toisinaan edes solmun tekemiseen.
No niin, tulinpa luetelleeksi äsken ei-listalle ison osan monien elämää. Arvostan kyllä noita juttuja todella paljon, haluaisin olla niissä hyvä, mutta ei. Ei vain toimi. Minulla on huono asenne itseeni tekemässä niitä ja sen saa muuttaa. Voi olla että olen vain ennakkoluuloinen/traumatisoitunut/alemmuuskompleksinen. Hahah. Olenpas tänään taas hilpeä.
Jatketaan listojen vaikeampaan osioon eli siihen, missä olen hyvä. Sinänsä yllättävää että koen tämän vaikeammaksi. Olen nimittäin aika hieno tyyppi. Kai. Olen leija.
Olen hyvä istumaan kiltisti ja näyttämään suhteellisen nätiltä. Minulle on oikein helppoa käyttäytyä hillitysti, nauraa hillitysti ja hymyillä vienosti paikaltani oikeina hetkinä. Tähän tosin tarvitaan oikea ympäristö ja tunnelma, eikä se nättinä istuminen yleensä toimi valokuvissa. Mutta noin yleisesti olen hyvä näyttämään nätiltä, hahah. Ei kovin hyödyllinen tai itseä palkitseva taito.
Olen hyvä organisoimaan omaa toimintaani ja toisinaan muidenkin. Aikataulut ja mahdollisten yllättävien tekijöiden näkeminen suunnitelmissa onnistuvat. Olen myös hyvä etsimään tietoa ja taidan myös pitää siitä. Ainakin jos etsimäni tiedonjyvä on hiukkaakaan kiinnostava.
En minä tiedä. Tämän listan luominen ei oikein onnistu, kun laitan kokoajan vastaan kun keksin joitain asioita missä mahdollisesti voisin olla hyvä. Olen siis ovela ja kirjoitan missä haluaisin olla hyvä.
- Haluaisin olla hyvä meikkaamaan ja laittamaan toisten kynsiä ja hiuksia.
- Haluaisin osata soittaa jotakin todella hyvin. Jotain aivan friikkiä soitinta jostain indokiinasta.
- Haluaisin olla hyvä piristämään ihmisiä jo vaikka pelkällä läsnäolollani.
- Haluaisin olla hyvä ja monipuolinen kirjoittaja.
- Olisi myös tosi kiva olla lahjakas kaikessa minkä laitoin ei-listalle.
- Haluaisin olla hyvä puhumaan.
Ja nyt unohdin koko jutun pointin. *Selaa takaisin alkuun..* Ai, siis idea oli etsiä asia missä olen hyvä! Ei tainnut ihan onnistua. Nuo mitkä luettelin, eivät täsmää siihen missä myös haluaisin olla hyvä, vaikka hienoja juttuja ovatkin. Olisiko siis järkevää kehittää jotain noista asioista, missä haluan olla hyvä? Miten kehittää? Mitä niistä? Mikä on järkevää?
Milloin lopetan tämän vaatimisen?
Mitä järkeä on olla hyvä jossain?
Miksi olen?
Mitäs? :--D
Näin eilen unta että olin BB-talossa ja siellä oli kaikkia muitakin mutta heräsin ennen kuin ensimmäinen päällikkökilpailu oli edes päättynyt. Toivottavasti tuo ihana uni jatkuu tänä yönä. Jännittävää!
torstai 28. tammikuuta 2010
Odotettavissa lievää poissaolevuutta, ehkä
Älkäähän nyt täysin yöunianne menettäkö, mutta tämä valtava mielissäänolon jaksoni taitaa lähestyä loppuaan. Ei siinä mitään, tänään oli oikein mukavaa (wuhuu, tyhjän koulun konsertti!) mutta ihan tuossa parikymmentä minuuttia alkoi tulla turhuusahdistus. Mikä ihmeen pointti on yhtään missään mitä teen? Mikä ihmeen pakko minun on muuttaa asioita ja tehdä niille jotain? Mitä varten haluan tehdä asioita, mitä se auttaa? Minkä ihmeen takia olen?
Älkää ottako niin vakavasti, sysään nuo kohta odottamaan seuraavaa valvotun yön hienoa keskustelua. Sillä välin jatkan asioiden tekemistä, koska tähänkään mennessä ei ole käynyt kovin huonosti.
Toinen asia, joka alkoi tänään häiritä on se, että pahin niin kutsuttu ongelmani taitaa edelleen olla sama kuin ala-asteella. En edelleenkään ole löytänyt mitään asiaa, jossa juuri minä olisin aika hyvä. En halua olla mikään paras, mutta olisi kiva osata jotain. Tätä voi olla vaikea ymmärtää. Toinen on se, etten edelleenkään oikein osaa sosiaalista elämää. Tänään huomasin että toisinaan ihan normaali kommunikointi on aika vaikeaa: ihan niin kuin ennenkin, todella turhauttavaa. Pitäisi varmaan alkaa taas kehittämään itseään, mutta nämä oivallukset yhdistettynä turhuusahdistukseen eivät varmastikaan tuota minkäänlaista tulosta. Miksi kehittäisin itseäni, kun en tiedä miksi ihmeessä teen sen? Melkein tekisi mieli jättää vuosipäivä tuon oivalluksen takia välistä, mutta ehkä on ihan järkevää arvostaa hienoja hetkiään sen verran etten tee sitä.
Tämä menee varmaan aika pian ohi, kun en kiinnitä siihen huomiota. Nyt ei ole aikaa ahdistua. Saa rohkaista.
Voisi olla sopiva hetki vähän rentoutua taas. Ehkä olen vain väsynyt.
Mutta sitten itse asiaan: kiitospalstaan! Teen tämän uudestaan, koska viimeksi tämän tekeminen oli ihan sairaan kivaa.
Kaikki tyypit, jotka kulkevat aamulla minua ennen koulun ovesta ja aukaisevat sen oven.
En pidä yhtään ovien aukaisemisesta.
Varmasti mielellään nimettömänä pysyvä entinen luokkakaverini
On tosi hienoa, että olen niin avoin tutustumaan ja hengaamaan ihmisten kanssa. On aina tosi kiva kuulla (tosin kiertotietä) siisteistä jutuistasi.
Arvo Pärt
Olet tehnyt oikein hienon kappaleen.
S ja T
Tämä on aika vaikea, koska en tykkää aina sanoa kaikkea kirjallisesti! Tulkaa joskus sopivalla hetkellä kysymään mitä olisin kirjoittanut tähän, yritän sitten muistaa! Tosin olkaa sitten varmoja että teitä kiinnostaa sillä hetkellä. Niin, jos huomaatte että tarkoitan teitä :----)
NRJ-biisivalintojen tekijät
Kiits hei, loistavaa musiikkia! Äskenkin juuri oikeaan aikaan soi tuo Fireflies!
Keksin juuri, että haluan kirjoittaa tänne ystävänpäivästä, talvesta, fiiliksestä, vuosipäivästä ja suunnittelemisesta. Joskus.
Älkää ottako niin vakavasti, sysään nuo kohta odottamaan seuraavaa valvotun yön hienoa keskustelua. Sillä välin jatkan asioiden tekemistä, koska tähänkään mennessä ei ole käynyt kovin huonosti.
Toinen asia, joka alkoi tänään häiritä on se, että pahin niin kutsuttu ongelmani taitaa edelleen olla sama kuin ala-asteella. En edelleenkään ole löytänyt mitään asiaa, jossa juuri minä olisin aika hyvä. En halua olla mikään paras, mutta olisi kiva osata jotain. Tätä voi olla vaikea ymmärtää. Toinen on se, etten edelleenkään oikein osaa sosiaalista elämää. Tänään huomasin että toisinaan ihan normaali kommunikointi on aika vaikeaa: ihan niin kuin ennenkin, todella turhauttavaa. Pitäisi varmaan alkaa taas kehittämään itseään, mutta nämä oivallukset yhdistettynä turhuusahdistukseen eivät varmastikaan tuota minkäänlaista tulosta. Miksi kehittäisin itseäni, kun en tiedä miksi ihmeessä teen sen? Melkein tekisi mieli jättää vuosipäivä tuon oivalluksen takia välistä, mutta ehkä on ihan järkevää arvostaa hienoja hetkiään sen verran etten tee sitä.
Tämä menee varmaan aika pian ohi, kun en kiinnitä siihen huomiota. Nyt ei ole aikaa ahdistua. Saa rohkaista.
Voisi olla sopiva hetki vähän rentoutua taas. Ehkä olen vain väsynyt.
Mutta sitten itse asiaan: kiitospalstaan! Teen tämän uudestaan, koska viimeksi tämän tekeminen oli ihan sairaan kivaa.
Kaikki tyypit, jotka kulkevat aamulla minua ennen koulun ovesta ja aukaisevat sen oven.
En pidä yhtään ovien aukaisemisesta.
Varmasti mielellään nimettömänä pysyvä entinen luokkakaverini
On tosi hienoa, että olen niin avoin tutustumaan ja hengaamaan ihmisten kanssa. On aina tosi kiva kuulla (tosin kiertotietä) siisteistä jutuistasi.
Arvo Pärt
Olet tehnyt oikein hienon kappaleen.
S ja T
Tämä on aika vaikea, koska en tykkää aina sanoa kaikkea kirjallisesti! Tulkaa joskus sopivalla hetkellä kysymään mitä olisin kirjoittanut tähän, yritän sitten muistaa! Tosin olkaa sitten varmoja että teitä kiinnostaa sillä hetkellä. Niin, jos huomaatte että tarkoitan teitä :----)
NRJ-biisivalintojen tekijät
Kiits hei, loistavaa musiikkia! Äskenkin juuri oikeaan aikaan soi tuo Fireflies!
Keksin juuri, että haluan kirjoittaa tänne ystävänpäivästä, talvesta, fiiliksestä, vuosipäivästä ja suunnittelemisesta. Joskus.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Koeviikko!
Nyt se alkaa: lukeminen, alleviivailu, ajatuskarttailu, kirjoittamisesta kipeän ranteen venyttely, hyödyllisten asioiden ajatteleminen, pitkään koulun ruokalassa hilluminen, aikatauluttaminen, pakkasessa kirjastoon kiirehtiminen, flow-lukeminen, muistilappuilu, pikatarkistukset muistiinpanoista 5 sekuntia ennen kuin saa koepaperin, liika vapaa-aika, piilodatailu, kirjapinon katselu, tyylikkäästi pukeutuminen, panikoituminen ensi jaksosta, kalenterin tiirailu, hukatun pyyhkärin etsiminen, rentoutusmusiikin kuuntelu, tyhmien muistisääntöjen keksiminen..
"Apua, en oo lukenu tarpeeksi IIK"
"Mitä sää laitoit siihen ja siihen kohtaan?"
"Mikä koe sulla oli?"
"Oon ruokalassa, tuu tänne, täällä on x, x, x, x, ja x!"
"Oliko vaikee, menikö hyvin?"
"EI JAKSA LUKEE, katotaan salkkarit!"
"No on mulla ehkä koeviikon jälkeen aikaa.."
"Enää 5 koetta, vaa ei paljo kiinnosta, pakko lukee kemiaa"
"Voi että ois nii kiva vaa pakko lukee vähä itaa"
"LA MAAACHINAA! hihihihihiii!"
"Ei järkyttävä, taas meni sairaasti rahaa kaakaoon!"
Koeviikko on lomaviikko ja tunnelma korkealla. Ainakin vielä. Katsotaan sitten maantiedon kokeen jälkeen uudelleen. Hahaa, alan taas olla vähän turhan hilpeä.
PS. Huomenna kiitospalsta!
"Apua, en oo lukenu tarpeeksi IIK"
"Mitä sää laitoit siihen ja siihen kohtaan?"
"Mikä koe sulla oli?"
"Oon ruokalassa, tuu tänne, täällä on x, x, x, x, ja x!"
"Oliko vaikee, menikö hyvin?"
"EI JAKSA LUKEE, katotaan salkkarit!"
"No on mulla ehkä koeviikon jälkeen aikaa.."
"Enää 5 koetta, vaa ei paljo kiinnosta, pakko lukee kemiaa"
"Voi että ois nii kiva vaa pakko lukee vähä itaa"
"LA MAAACHINAA! hihihihihiii!"
"Ei järkyttävä, taas meni sairaasti rahaa kaakaoon!"
Koeviikko on lomaviikko ja tunnelma korkealla. Ainakin vielä. Katsotaan sitten maantiedon kokeen jälkeen uudelleen. Hahaa, alan taas olla vähän turhan hilpeä.
PS. Huomenna kiitospalsta!
tiistai 26. tammikuuta 2010
Hermoilemista
Ei hätää, mielissään oleminen jatkuu. Nyt lopetan sen ajattelemisen ja olen vain. Ainakin yritän!
Tänään on ollut jotenkin rasittava päivä. Todella hyvä päivä, mutta jotenkin aika rasittava. Olen vähän tai vähän enemmän hermona. En silloin jos olen seurassa, mutta nyt kun datailen täällä itsekseni niin alkaa ilmestyä sellaisia pakko-oireita hermota välillä jostakin. Toisaalta se on ihan hyvä mutta toisaalta se tekee minustakin aika rasittavan. En vain jaksa kuunnella mitään turhaa ja toisten saamattomuus (omani ohella) ottaa aika pahasti päähän. Se siinä on hyvää, etten jaksa kiinnittää liikaa huomiota omiin virheisiini. Olen niin hermona ettei sellaiseen ole aikaa.
Kävin tänään tehokkaasti rentoutumassa ja yllätykseksi liikkuen. Tunti oli tosi kiva, sai vain ajatella omia asioitaan ihan rauhassa samalla kun kuitenkin teki jotain hyödyllistä. Oikeastaan aika täydellinen lajivalinta tälle päivälle: en olisi kestänyt mitään liian vaikeaa. Miinusta oli se, että valitsin epäonnekseni paikkani peilin vierestä ja oman huonon ryhtini katsominen alkoi vähän rasittaa.
Tällä hetkellä oloni on kuitenkin edelleen vähän rasittunut ja rasittava. Joka viides sekunti huomaan että jännitän niskaa ja hartioita ihan liian paljon ja mieleni liikkuu jatkuvasti jossakin ilmastodiagrammien, facebookin, tiskaamisen ja tämän kirjoittamisen välillä. Huomaatteko kuinka hätiköin itseni heti miellyttävimpään tekemiseen hyödyllisten sijasta? Tämä nykyinen olotilani ei tosiaan ole ihan miellyttävä. Pitäisi varmaan yrittää nukkua tämä yö kunnolla ja yrittää kaikin keinoin huomenaamua uhkaava vaatekriisi. Ja lopettaa tämä jatkuva stressaaminen ja suunnittelu ja äääääää! Ei ole normaalia!
Tältä päivältä jäi mieleen sana "suorittajatyyppi", pitää antaa sen kaikua pari viikkoa (vuosipäivää odotellessa!) ja selitän siitä sitten mitä tulee mieleen. Taas suunnittelin jotain. Voi ei. En jaksa. Argh. Rentoudu, no niin, hengitä sisään... ja ulos. Okei, nyt olen rauhallinen. Ja rauhoitun loppuillaksi. Sovittu?
PS. EI ENÄÄ YHTÄÄN TUNTIA FILOA! Ikinä. Ehkä.
Tänään on ollut jotenkin rasittava päivä. Todella hyvä päivä, mutta jotenkin aika rasittava. Olen vähän tai vähän enemmän hermona. En silloin jos olen seurassa, mutta nyt kun datailen täällä itsekseni niin alkaa ilmestyä sellaisia pakko-oireita hermota välillä jostakin. Toisaalta se on ihan hyvä mutta toisaalta se tekee minustakin aika rasittavan. En vain jaksa kuunnella mitään turhaa ja toisten saamattomuus (omani ohella) ottaa aika pahasti päähän. Se siinä on hyvää, etten jaksa kiinnittää liikaa huomiota omiin virheisiini. Olen niin hermona ettei sellaiseen ole aikaa.
Kävin tänään tehokkaasti rentoutumassa ja yllätykseksi liikkuen. Tunti oli tosi kiva, sai vain ajatella omia asioitaan ihan rauhassa samalla kun kuitenkin teki jotain hyödyllistä. Oikeastaan aika täydellinen lajivalinta tälle päivälle: en olisi kestänyt mitään liian vaikeaa. Miinusta oli se, että valitsin epäonnekseni paikkani peilin vierestä ja oman huonon ryhtini katsominen alkoi vähän rasittaa.
Tällä hetkellä oloni on kuitenkin edelleen vähän rasittunut ja rasittava. Joka viides sekunti huomaan että jännitän niskaa ja hartioita ihan liian paljon ja mieleni liikkuu jatkuvasti jossakin ilmastodiagrammien, facebookin, tiskaamisen ja tämän kirjoittamisen välillä. Huomaatteko kuinka hätiköin itseni heti miellyttävimpään tekemiseen hyödyllisten sijasta? Tämä nykyinen olotilani ei tosiaan ole ihan miellyttävä. Pitäisi varmaan yrittää nukkua tämä yö kunnolla ja yrittää kaikin keinoin huomenaamua uhkaava vaatekriisi. Ja lopettaa tämä jatkuva stressaaminen ja suunnittelu ja äääääää! Ei ole normaalia!
Tältä päivältä jäi mieleen sana "suorittajatyyppi", pitää antaa sen kaikua pari viikkoa (vuosipäivää odotellessa!) ja selitän siitä sitten mitä tulee mieleen. Taas suunnittelin jotain. Voi ei. En jaksa. Argh. Rentoudu, no niin, hengitä sisään... ja ulos. Okei, nyt olen rauhallinen. Ja rauhoitun loppuillaksi. Sovittu?
PS. EI ENÄÄ YHTÄÄN TUNTIA FILOA! Ikinä. Ehkä.
maanantai 25. tammikuuta 2010
Seitsemän päivää, iiks!
Tämä ei oikeasti voi olla ihan todellista. Viikko, siis kuvitelkaa, viikko ja olen ollut koko sen ajan aika mielissäni. Pitäisi varmaan lopettaa tuon asian ajatteleminen tai menen ja kehitän itselleni ongelmia. Mutta mitä ihmettä: VIIKKO. Voi antakaa minun olla yhä vain hyvällä tuulella! Olo on niin luottavainen, en osaa ajatella edes mikä olisi nyt mahdollinen uhkaava ongelma. Tai osaan, mutta se ei tunnu yhtään todelliselta.
Tällä hetkellä ainoa todellinen ongelmantapainen voisi olla uhkaava stressi. Koeviikko lähestyy edelleen (iiks) ja kalenterini näyttää vähän turhan täydeltä. Olen kuitenkin käsitellyt stressinalkua aika taitavasti sysäämällä pahimmat purkaukset illalle ja huomenna menen purkamaan stressiä hienoon "hengitellään ja vähän venytellään" jumppaan. Maltan tuskin odottaa.
Minulla on pipo päässä. Ei kylläkään se söpö harmaa. Vaan tämä vanha vaalea pipo. Tämä on aika symppis. On aika jännä miten villasukkiin ja pipoihin kiintyy, paljon enemmän kuin johonkin huiveihin tai vaikka farkkuihin. Kuuntelen varmaan voicea, ei ole ihan varma. Aioin myös lukea kemiaa, mutta en osaa päättää tartunko sittenkin ensin italian- tai maantiedon kirjaan. Kirjoittelen sitten tänne siihen asti että osaan päättää.
Tänään oli tosiaan aika yllättävästi loistava päivä, ainakin tähän mennessä. Yllätin itseni ja täytyy kyllä sanoa että minutkin yllätettiin. Mutta omaksi yllätyksekseni:
- Koulussa kiinnoistuin aika paljon aiheista. (jihuu, eroosio on kunnianhimoni rakkain kohde!)
- Uskalsin viimein, tokavikalla filon tunnilla, ottaa kontaktia siihen randomiin tyyppiin siellä. En tiedä kuka se oli.
- Kaikki sujui juuri niinkuin halusin, ja ihan suunnittelematta.
- Kemiantunnilla onnistuin viihtymään. En sitten tiedä miten muut viihtyivät kun kikattelin siellä.
- Koulun jälkeen kaakaolle hienossa seurassa kuten aina. Tykkäsin!
- Nauroin aika vapautuneesti.
Katsotaan sitten niitä minut yllättäneitä tyyppejä ja tilanteita vaikka viikon kiitospalstalla myöhemmin. Ehkä.
Voisin harkita lähiaikoina postausta jostain ihan oikeasta aiheesta, kun ideoitakin on jo muutama. Olisi kuitenkin ihan kiva jos joku jaksaisi ehdottaakin jotain, mutta ei ole mikään pakko enkä loukkaannu hiljenemisestä. Kameran kanssa en todellakaan jaksa alkaa tappelemaan, joten ei, ei aio laittaa tänne kuvia. (Edellisistähän on vasta monta kuukautta, eipäs nyt hoppuilla!) Mutta jostain tietystä aiheesta voisin kirjoittaa.
Klik-klikit uudistuneet taas vähäsen.
Aika hauska.
Tällä hetkellä ainoa todellinen ongelmantapainen voisi olla uhkaava stressi. Koeviikko lähestyy edelleen (iiks) ja kalenterini näyttää vähän turhan täydeltä. Olen kuitenkin käsitellyt stressinalkua aika taitavasti sysäämällä pahimmat purkaukset illalle ja huomenna menen purkamaan stressiä hienoon "hengitellään ja vähän venytellään" jumppaan. Maltan tuskin odottaa.
Minulla on pipo päässä. Ei kylläkään se söpö harmaa. Vaan tämä vanha vaalea pipo. Tämä on aika symppis. On aika jännä miten villasukkiin ja pipoihin kiintyy, paljon enemmän kuin johonkin huiveihin tai vaikka farkkuihin. Kuuntelen varmaan voicea, ei ole ihan varma. Aioin myös lukea kemiaa, mutta en osaa päättää tartunko sittenkin ensin italian- tai maantiedon kirjaan. Kirjoittelen sitten tänne siihen asti että osaan päättää.
Tänään oli tosiaan aika yllättävästi loistava päivä, ainakin tähän mennessä. Yllätin itseni ja täytyy kyllä sanoa että minutkin yllätettiin. Mutta omaksi yllätyksekseni:
- Koulussa kiinnoistuin aika paljon aiheista. (jihuu, eroosio on kunnianhimoni rakkain kohde!)
- Uskalsin viimein, tokavikalla filon tunnilla, ottaa kontaktia siihen randomiin tyyppiin siellä. En tiedä kuka se oli.
- Kaikki sujui juuri niinkuin halusin, ja ihan suunnittelematta.
- Kemiantunnilla onnistuin viihtymään. En sitten tiedä miten muut viihtyivät kun kikattelin siellä.
- Koulun jälkeen kaakaolle hienossa seurassa kuten aina. Tykkäsin!
- Nauroin aika vapautuneesti.
Katsotaan sitten niitä minut yllättäneitä tyyppejä ja tilanteita vaikka viikon kiitospalstalla myöhemmin. Ehkä.
Voisin harkita lähiaikoina postausta jostain ihan oikeasta aiheesta, kun ideoitakin on jo muutama. Olisi kuitenkin ihan kiva jos joku jaksaisi ehdottaakin jotain, mutta ei ole mikään pakko enkä loukkaannu hiljenemisestä. Kameran kanssa en todellakaan jaksa alkaa tappelemaan, joten ei, ei aio laittaa tänne kuvia. (Edellisistähän on vasta monta kuukautta, eipäs nyt hoppuilla!) Mutta jostain tietystä aiheesta voisin kirjoittaa.
Klik-klikit uudistuneet taas vähäsen.
Aika hauska.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Viikonlopun tähtihetki
Olen aika ehjä. Vaikka loppuviikko oli ajatuksena vähän karmiva loistavan alkuviikon takia, on minulla kuitenkin mennyt ihan hyvin. Tai sama kai se on sanoa että todella hyvin.
Eilen kävi jännä juttu. Pidin itselle rankan koeviikollelukemispäivän jälkeen sellaista rentoutushommaa. (Kyllä, jotkut tekevät niin ihan oikeasti.) Eli laitoin hiuksille ja kasvoille naamion, kuuntelin radiota ja rentouduin. En juuri sillä hetkellä halunnut kuunnella NRJ:ltä mitään poppia, joten aloin selaamaan kanavia. Sitten se tapahtui: joltakin sillä hetkellä tunnistamattomalta kanavalta kuului jokin aivan ihana klassinen kappale, todella rauhallinen ja kaunis. Jäin kuuntelemaan sitä, enkä oikein uskaltanut edes mennä pesemään naamiota pois, sillä pelkäsin etten saisi ikinä tietää mikä kappale oli kyseessä. Ja niin tässä olikin lähellä käydä.
Kun palasin takaisin radion ääreen pestyäni naamion (pakko se oli pestä, kuvitelkaa nyt jos siitä olisi aiheutunut vaikka punoitusta liian pitkän vaikutusajan vuoksi :O) kappale oli päättynyt, ja kuulin enää juontajan viimeiset kommentit kappaleesta. Kyseessä oli siis jokin ylen toivekonsertin tapaisista jutuista, ja kappaleen oli toivonut joku Linnea. Kappale oli omistettu kaikille Suomen lukiolaisille, että he jaksaisivat opiskella. Aivan uskomatonta! Arvaatte varmaan että olin aika iloinen!
Mutta: pahinta oli se, etten oikein tiennyt mistä etsisin kyseistä biisiä. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin ja aloin seikkailemaan pitkin nettiä. Ja kuinka ollakaan, löysin kyseisen radio-ohjelman ja kuuntelin sitä netissä. Kuulin sieltä viimein kappaleen nimen, löysin sen Youtubesta ja nyt olenkin kuunnellut sitä aika kauan.
Tuo on ihana. Melkein pelasti päiväni. Nyt vain vähän harmittaa, että tiedän kuka toiveen lähetti, mutta en tiedä mistä löydän tyypin. En ehkä halua sanoa nimeä täällä. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin lukiolaistyttö, varmaan myös aika iloinen tyyppi kun nauroi siinä lähetyksessäkin. Löysin facebookista (:D) samannimisen tyypin, mutta minulla ei ole mitään varmuutta onko se sama henkilö. Pitää varmaan vähän jatkaa salapoliisintyötä. Kunnon kyylä.
// Muutoksesta vielä: en vieläkään tiedä mitä se on. Mutta se lähenee tai ainakin on lähellä. Tiedä sitten. Jännittävää.
Siinä on melkein jotain lamauttavaa.
Eilen kävi jännä juttu. Pidin itselle rankan koeviikollelukemispäivän jälkeen sellaista rentoutushommaa. (Kyllä, jotkut tekevät niin ihan oikeasti.) Eli laitoin hiuksille ja kasvoille naamion, kuuntelin radiota ja rentouduin. En juuri sillä hetkellä halunnut kuunnella NRJ:ltä mitään poppia, joten aloin selaamaan kanavia. Sitten se tapahtui: joltakin sillä hetkellä tunnistamattomalta kanavalta kuului jokin aivan ihana klassinen kappale, todella rauhallinen ja kaunis. Jäin kuuntelemaan sitä, enkä oikein uskaltanut edes mennä pesemään naamiota pois, sillä pelkäsin etten saisi ikinä tietää mikä kappale oli kyseessä. Ja niin tässä olikin lähellä käydä.
Kun palasin takaisin radion ääreen pestyäni naamion (pakko se oli pestä, kuvitelkaa nyt jos siitä olisi aiheutunut vaikka punoitusta liian pitkän vaikutusajan vuoksi :O) kappale oli päättynyt, ja kuulin enää juontajan viimeiset kommentit kappaleesta. Kyseessä oli siis jokin ylen toivekonsertin tapaisista jutuista, ja kappaleen oli toivonut joku Linnea. Kappale oli omistettu kaikille Suomen lukiolaisille, että he jaksaisivat opiskella. Aivan uskomatonta! Arvaatte varmaan että olin aika iloinen!
Mutta: pahinta oli se, etten oikein tiennyt mistä etsisin kyseistä biisiä. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin ja aloin seikkailemaan pitkin nettiä. Ja kuinka ollakaan, löysin kyseisen radio-ohjelman ja kuuntelin sitä netissä. Kuulin sieltä viimein kappaleen nimen, löysin sen Youtubesta ja nyt olenkin kuunnellut sitä aika kauan.
Tuo on ihana. Melkein pelasti päiväni. Nyt vain vähän harmittaa, että tiedän kuka toiveen lähetti, mutta en tiedä mistä löydän tyypin. En ehkä halua sanoa nimeä täällä. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin lukiolaistyttö, varmaan myös aika iloinen tyyppi kun nauroi siinä lähetyksessäkin. Löysin facebookista (:D) samannimisen tyypin, mutta minulla ei ole mitään varmuutta onko se sama henkilö. Pitää varmaan vähän jatkaa salapoliisintyötä. Kunnon kyylä.
// Muutoksesta vielä: en vieläkään tiedä mitä se on. Mutta se lähenee tai ainakin on lähellä. Tiedä sitten. Jännittävää.
Siinä on melkein jotain lamauttavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)