Ensimmäisenä aamulla pimeään elokuvasaliin kymmenen muun kanssa, katsotaan viisi lyhytelokuvaa ja nyt minä olen niin sivistynyt ja inspiroitunut että en tiedä miten välittäisin kaiken mitä nyt sanoisin. Merkitsin pieneen punaiseen kirjaan tärkeimmät ajatukset: odottaminen on kuin ääretön, aina vain jatkuva tutkielma.
Joka toinen vastaantulija saa hymyn, joka toiselle toivotan hyvää ystävänpäivää ja annan yllätyksen. Ne katsovat minua usein vähän ohi silmien, puolet kiittää ja puolet ei ehdi sanoa mitään ennen kuin olen jo hymyillyt nopeasti ja kävellyt tieheni. Sinihiuksinen poika, punahiuksinen tyttö, se punatakki joka tuli vielä jälkeenpäin sanomaan kiitos. Askartelen lounaalla lisää kortteja ja materiaalia ja jaan sen samantien pois seuraavassa rakennuksessa.
Ostan keltaisia ja suloisen punaisia tulppaaneja, ne pilkottavat vähän kangaskassistani kun kävelen kohti keskustaa. Ostan kauniita konvehteja, me syödään ne kukitustiimin kanssa ja ollaan innoissamme. Sitten jaetaan kukat tasan ja aletaan kiertää keskustaa, etsien potentiaalisia puutarhureita. Kun kukka annetaan toiselle käteen, pitää katsoa silmiin vilpittömästi ja kertoa että tänään on ystävänpäivä, että tänään juuri sinut on erityisesti huomioitu (ja että kukka kyllä kestää pientä vilpoisuutta). Keltatakkinen nainen saa keltaisen kukan, oranssitakkinen oranssin - ne molemmat hämmästyvät ja ääni on ilahtunut, melkein vapautunut. Kohdataan lapsia, iäkkäitä rouvia iltapäiväteellä, saadaan halaukset kahvilassa, kiitos on enemmän heidän kuin meidän.
Viimeisenä kaivan polaroidkameran laukusta, ihan kuin viime vuonna. Otan kuvan kahdesta suloisesta tädistä joilla on karvakaulustakit: ne kertovat että ovat hyviä ystäviä yhtä paljon suomeksi kuin venäjäksikin. Jutellaan pitkään maailmasta ja kielistä, jyväskylästä ja pitkistä komeista katusoittajista - toinen laulaa jopa hieman saksalaista sävelmää. Lopulta vaihdetaan numeroita ja minä lupaan soittaa joku ilta (ennen kymmentä) ja oppia venäjää. Ystävänpäivän ystäviä.
Ja parasta että päivä ei ole vielä ohi - seuraavaksi muistan että lähelläolevan lisäksi on kaukanaoleva ja ikävöin ehkä ihan vähän. Kiitos ja hyvää vuoden parasta päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti