Я живу, как кукушка в часах,
Не завидую птицам в лесах.
Herään harmaassa ja aina vain sinisempään valoon. Petaan pedin, kuuntelen aamua, laitan itseni peilin edessä vastaamaan mielikuvia. Ja joka aamu: hätistän kissat pois pöydältä, katson oppikirjoja pohtivasti aivan kuin haluaisin sanoa jotain, pakkaan laukkuun vesipullon ja pelikortin.
Заведут - и кукую.
Sateessa ulos: mäki, alamäki, liian nopeasti jyrkkiin mutkiin, perillä hiukset uudestaan järjestykseen. Unohdan hymyillä peilille. Kirjoitan muistiinpanoja, myötäilen ja ja nauran, suunnittelen ja kirjastossa rakastan juuri sitä hetkeä ja olen tabula rasa.
Знаешь, долю такую
Лишь врагу
Pimeässä ja keltaisissa valoissa kotiin, kauhea nälkä, pian on jo ilta. Opiskelen vielä hetken, järjestän kalenterini ajan tasalle, juon teetä. Ennen nukkumaanmenoa täytyy hahmotella seuraava päivä juuri
sellaiseksi millaisena sen haluaa kohdata.
Пожелать я могу
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti