Katson ihmisiä aulassa. Luulen tietäväni heti että tuosta ihmisestä en pidä, mutta tuosta voisi tulla tärkeä, tuon haluan tuntea. Mutta minä vain katson, neulon samalla sukkaa ja kanssaihmisiä ärsyttää jatkuva kilkutus. Olisi helppoa puhua jos ei hengästyisi juostessa.
Tultaisiin tosi hyvin toimeen, sen näkee. Voisi olla asioista eri mieltä, tehdä asioita, suunnitella.
Mutta minä katson ihmisiä aulassa ja näytän kiireiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti