Pitäisi elää siinä hetkessä joka on tämän hetken reunalla ja katsella välillä uteliaana eteenpäin. Välillä voi pysähtyä ja koputtaa puuta, sitten taas menossa mutta tarpeeksi hitaasti että näkee maisemiakin. Kun kerran ollaan eksyksissä kaiken aikaa niin siitäkin voi ottaa kaiken irti.
Kerran oltiin pikkukaupungissa kaverin kanssa, kummatkin eksyksissä. Lähdettiin kävelemään asuntoalueille, kiipeiltiin aitojen yli ja lopulta juostiin jonkun toisen koulun käytävillä, etsittiin jotain tuttua. Oltiin niin eksyksissä, mutta lopulta joku osti meille suklaata ja sanoi että kävellään väärään suuntaan. Ei se niin vaarallista ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti