Poljin tänään kotiin inspiraatiosta ja ajattelin että minun pitää muistaa kaksi asiaa: nauris ja silmät.
Nauris, koska olin ostanut sellaisen mutta en ollut muistanut vielä syödä sitä. Ja oli nälkä.
Silmät, koska pysähdyin matkalla risteykseen. Vastaantuleva pyöräilijä ei pysähtynyt, se kiisi autojen edestä ja kun se oli polkaissut pyöränsä liikkeelle sen katse kääntyi sisäänpäin ja se luovutti vastuun muille, jos nyt vain tästä selviän. Ei se jäänyt kenenkään auton alle mutta ne silmät olivat siinä hetkessä niin vakavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti